Okei. Ennen kuin uusi vuosi koittaa muutaman päivän päästä, ajattelin tässä kerrata, mitä kaikkea tämä vuosi onkaan tuonut tullessaan. Kaiken kaikkiaan itselläni on ollut huikein vuosi ikinä, vaikka alamäiltäkään ei ole säästytty. Nimittäin aina, kun opiskelee jossain opinahjossa, jossain vaiheessa opintoja on ikäänkuin kituuttamisvaihe eli tuntuu kuin menisi opinnoissa kaikki päin prinkkalaa. No, itseasiassa arvosanalistalleni pääsi kummittelemaan itselleni tuikiharvinainen T1 (paras arvosana K5). En kyllä tosin tiedä, mitä oikein teen tuon numeron kanssa. Toivottavasti löydän siihen ratkaisun pian, vaikka en kylläkään tietysti ole ainoa, joka tuollaisia numeroita saa. Minussa on kuitenkin sen verran perfektionistia, että H3 olisi ollut itseä tyydyttävämpi, ja T2 taas on sellainen, että sitä tulee katsottua aina läpi sormien (sellaistakin löytyy myös yksi kappale eli sekin erittäin harvinainen myös). Mutta se niistä arvosanoista. Kaikki kyllä järjestyy aikanaan. Olen siitä varma.
Parin haamuarvosanan lisäksi kevätlukukaudella olin henkisesti ja vähän fyysisestikin ihan lopussa, koska syksy -06 oli ollut todella rankka erään kurssin vuoksi. Eikä tämänkään vuoden syyslukukausi tehnyt poikkeusta, mutta kyllä sitä jotenkin vain jaksoi kaikesta huolimatta painaa eteenpäin. Kesällä kuitenkin pääsin koulua pakoon kesätöihin, mutta kun syksyllä sitten palasin innosta puhkuen takaisin koulunpenkille, olinkin yhtäkkiä jälleen aivan tyhjiössä, ja motivaatio oli taas hukassa. Oli siinä samalla kaikkea muutakin häslinkiä, mutta niistäkin on nyt selvitty. Ensi vuosi alkaa onneksi ihan uudella meiningillä, mutta siitä lisää vasta tuonnempana.
Nyt alamäistä viimeinkin ylämäkiin. Vuosi on ollut erityisesti musiikkirintamalla todella huikeaa. Vähintäänkin vuosikymmenen verran idolina ja suurena esikuvana jo ollut Céline Dion julkaisi uuden enkunkielisen pitkäsoittonsa Taking Chances viimein marraskuussa ja Nightwishin hartaasti odotettu albumi, Dark Passion Play, näki viimein päivänvalon uuden laulajattarensa saattelemana. Eikä debyyttinsä tehnyt Jenni Vartiainenkaan jäänyt pekkaa pahemmaksi. Loistolevy siis myös häneltä.
Tulin aikaisemmin maininneeksi myös tämän vuoden kesätöistäni. Pääsin nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni kesätöihin ruokakaupan kassalle. Ihan totta! Kaikenlaista on tullut kyllä tehtyä ennen sitä, mutta vasta nyt pääsin sellaiseen työhön, mistä moni yleensä aloittaa. Mutta, tulipahan sekin nyt viimein koettua.
Jatkuu myöhemmässä vaiheessa...
30.12.2007
Uudenvuodenaatto sen kuin lähestyy, ja teksti edelleen kesken. Mutta joo, kaikinpuolin räiskyvä vuosi itselläni on ollut ja kaikki tuntemukset on käyty läpi, ilosta suruun jne. Opinpa muuten itsestäni syksyn aikana hurjasti lisää. Ja nyt tuntuu siltä kuin vihdoin kaikki patoutumat ovat päässeet ulos ja voin viimein luopua jääkuningattaren roolistani. En kuitenkaan koskaan edes uneksinut, että tässä kävisi näin. Vaikka voin sanoa olevani viimein onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin elämässäni, pätee tässä edelleen se sama vanha viisaus, että kel onni on, se onnen kätkeköön.
Voin jo nyt ennustaa itselleni vieläkin räiskyvämpää vuodesta 2008, sillä tunnen todella vahvana sen läsnäolon. Joka tapauksessa ylämäkiä tulee olemaan varmuudella enemmän kuin alamäkiä, sillä odotettuja tapahtumia on niin paljon. Tietenkään en osaa eritellä tapahtumien järjestystä, mutta ainakin on hyvä valmistautua niin henkisesti kuin fyysisestikin tulevaan, ettei kaikki tule aivan puun takaa. Eikä meikäläisen pää välttämättä edes kestäisi sellaista muuten. Nyt en oikeastaan muuta voi kuin huokaista todella syvään. Ja antaumuksella.
Toivotan nyt ainakin näin blogini välityksellä kaikille tasapuolisesti hyvää uutta vuotta. Ja muistakaa uskoa vakaasti unelmiinne, niin ne varmasti jossain vaiheessa toteutuvat täyttymyksineen kaikkineen.
With love,
TJH ;-)
keskiviikko 26. joulukuuta 2007
perjantai 26. lokakuuta 2007
NIGHTWISH - vahvempana kuin koskaan part II
Taidanpa jatkaa tässä blogissa siitä, mihin edellisellä kerralla Belle's blog:issa oikein jäin. Mutta lukiessani nyt uudelleen tässä blogissa kesäkuussa kirjoittamaani blogikirjotusta Nightwishin laulajanvaihdoksesta, en tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Joka tapauksessa olisihan se pitänyt arvata, että kaikkeen tottuu, niin laulajanvaihdoksiin sun muihinkin.
Nyt on siis kulunut tasan kuukausi Dark Passion Play:n julkaisusta (huh, kun aika menee nopeaan), ja yhä olen aivan fiiliksissä koko levystä. Olen todellakin monen muun (myös Nightwishin) kanssa yhtä mieltä siitä, että kyseinen pitkäsoitto on eittämättä heidän parhaansa. Ja Anette Olzonin tultua mukaan kuvioihin olen myöskin sitä mieltä, että hän oli kuin olikin oikea valinta bändin uudeksi solistiksi. Olzon on myös aivan mahtava persoona, sillä olen nähnyt hänet jo kerran lavalla, ja jopa puhuin hänelle pari sanaa enkkua samalla, kun hän kirjoitti meille muutamalle fanille nimmarit nimeltämainitsemattoman keikan jälkeen.
En ole lainkaan laskenut, montako kertaa olen jo kuunnellut DPP:tä, mutta jossain vaiheessa kuuntelukerrat ajavat kyllä varmasti NW:n edellisen levyn, Once:n, ohi. Molemmat ovat kuitenkin todella mahtavia tuotoksia, mutta nyt uutukainen kiilasi salamana kärkeen koko levykokoelmani ykköseksi. Vielä ennen DPP:n julkaisua vannoin syvästi, ettei näin tulisi tapahtumaan, mutta toisin kävi.
Kuten tuli jo aikaisemmin mainittua, Nightwish on parhaillaan Pohjois-Amerikan kiertueellaan, joten pitää vielä odottaa jonkin aikaa, että näen taas bändin uudelleen. Suomen keikat tullaan suurimmaksi osaksi pitämään joulukuun puolella, sillä Helsingin keikka koittaa vasta uudenvuodenpäivänä. Vielä ennen Hesan settiä heillä on tiedossa Euroopassa pari muutakin keikkaa, mutta onneksi bändi saa sentään viettää joulun koto-Suomessa.
Anyway, joulukuussa rokataan!
Trqn,
TJH ;-)
Nyt on siis kulunut tasan kuukausi Dark Passion Play:n julkaisusta (huh, kun aika menee nopeaan), ja yhä olen aivan fiiliksissä koko levystä. Olen todellakin monen muun (myös Nightwishin) kanssa yhtä mieltä siitä, että kyseinen pitkäsoitto on eittämättä heidän parhaansa. Ja Anette Olzonin tultua mukaan kuvioihin olen myöskin sitä mieltä, että hän oli kuin olikin oikea valinta bändin uudeksi solistiksi. Olzon on myös aivan mahtava persoona, sillä olen nähnyt hänet jo kerran lavalla, ja jopa puhuin hänelle pari sanaa enkkua samalla, kun hän kirjoitti meille muutamalle fanille nimmarit nimeltämainitsemattoman keikan jälkeen.
En ole lainkaan laskenut, montako kertaa olen jo kuunnellut DPP:tä, mutta jossain vaiheessa kuuntelukerrat ajavat kyllä varmasti NW:n edellisen levyn, Once:n, ohi. Molemmat ovat kuitenkin todella mahtavia tuotoksia, mutta nyt uutukainen kiilasi salamana kärkeen koko levykokoelmani ykköseksi. Vielä ennen DPP:n julkaisua vannoin syvästi, ettei näin tulisi tapahtumaan, mutta toisin kävi.
Kuten tuli jo aikaisemmin mainittua, Nightwish on parhaillaan Pohjois-Amerikan kiertueellaan, joten pitää vielä odottaa jonkin aikaa, että näen taas bändin uudelleen. Suomen keikat tullaan suurimmaksi osaksi pitämään joulukuun puolella, sillä Helsingin keikka koittaa vasta uudenvuodenpäivänä. Vielä ennen Hesan settiä heillä on tiedossa Euroopassa pari muutakin keikkaa, mutta onneksi bändi saa sentään viettää joulun koto-Suomessa.
Anyway, joulukuussa rokataan!
Trqn,
TJH ;-)
sunnuntai 9. syyskuuta 2007
Elämänmakuista fiilistelyä (ja sun muuta...)
Voi vitsi, meikäläinen ei ole kirjoitellu blogia ainakaan pariin kuukauteen. On kyllä pitänyt kirjoittaa, mutta aina tuntuu välillä, että ajatuksia on ihan liikaa päässä, eikä tiedä, mitkä niistä päästäisi ulos. Toisaalta se kaikkein tuotteliainkaan kirjoittaja ei välttämättä ole edes maailman parhaimpia kirjoittajia. Tämä ihan vain vinkiksi muillekin, jos ei ole tullut bloggailtua vähään aikaan. Ja onpahan nyt ainakin enemmän sanottavaa.
Joskus on ihanaa tuntea olevansa suomalainen juuri silloin, kun me onnistumme päihittämään jollakin tavalla muun maailman asukit. Erityisesti viime viikonloppu oli sitä luokkaa, että se tuntuisi hurjalta kenestä tahansa. Ensimmäisenä sen saivat aikaan Eurovision Dance Contest -kilpailun voittanut tanssipari Jussi Väänänen ja Katja Koukkula. Myöhemmin rallikuski Markus Grönholm saavutti osakilpailun voiton Uudessa-Seelannissa ja vielä sen jälkeen keihäänheittäjä Tero Pitkämäki kiskaisi Osakan yleisurheilun MM-mittelöissä kultaa. No, urheilun piikkiin nuo kaikki tietysti menevät, mutta nuo ovat sen luokan saavutuksia, että itsekin muutuin niistä kateudesta vihreäksi, ainakin hieman. Toisaalta omat haaveeni liittyvät täysin musiikkiin, joten jätän urheilupuolen mieluusti muiden hoidettavaksi.
No, mitäs oikein sitten tein kesän aikana? Eipä tullut oikeastaan muuta tehtyä kuin töitä. Vaikka se on vain hyvä, että on tullut hieman tienattuakin, mutta nyt tunnen olevani vapaampi päästessäni eroon työn tuomista velvoitteista. Eli ainakaan toistaiseksi ei tule palattua sorvin ääreen, katsotaan sitä sitten uudelleen myöhemmin. Ihan työni alussa (kyseessä oli siis kesätyö) sen tuoma uutuudenviehätys vei mukanaan, ja pääsi viimein lopettamaan toisen opintovuoteni amk:ssa. Mutta nyt en vaihtaisi päivääkään opinnoistani pois, sillä opin jälleen arvostamaan opiskeluni tuomaa vapautta ja mahdollisuutta omiin mielipiteisiin, sillä työpaikassani koin, ettei minua tarpeeksi arvostettu, ja se sattui. Tulin kuitenkin ihan hyvin toimeen työtovereideni kanssa, mutta ahdistuneisuuteni johtui lähinnä firman asiakkaista, jotka pitivät minua aivan blondina, mitä minä en todellakaan ole. Siksi koin olevani liian fiksu siihen paikkaan, joten ihmettelen monen entisen työtoverini kohdalla, miten he oikein jaksavat sitä työtä vuodesta toiseen. Onneksi minulla on aina ollut kunnianhimoa tulevan työurani suhteen, vaikka olen aina tiennytkin, että en aio tulevaisuudessa työskennellä vakituisesti mainitsemallani saralla, en missään tapauksessa. Muistutan kuitenkin, että kesätyöksi se olikin aivan oiva paikka, on kenelle tahansa, mutta että jäisin pysyvästi sinne, no way. Taidanpa vaihtaa puheenaihetta seuraavaksi hieman kevyempään aiheeseen, ennen kuin hermostun ihan totaalisesti. :-)
Täytänpä muuten tasan parin viikon päästä vuosia. Ja myönnettäköön, että kyllä tässä jotakin pientä kriisinpoikasta olen tainnut päässäni hieman pyöritellä, vaikka se onkin aivan turhaa. Tosin onneksi syndejä juhlitaan ihan vain pienimuotoisesti perheen ja muutaman sukulaisen kesken, vaikka toisaalta isommat bileet koittavatkin vasta muutamaa päivää myöhemmin. Ehkä kirjoitankin niistä bileistä myöhemmässä vaiheessa, jos olen vain saanut siihen luvan (*salaisesti myhäillen*).
Mitäs vielä, vaikka opinnot ovat siis jo alkaneet, en ole itseasiassa onnistunut tähän mennessä käymään kuin vain yhdellä ainoalla tunnilla. Ja senkin kurssin itse asiassa joudun jättämään väliin, koska samaan aikaan tulen käymään yhtä toista kurssia, joka on piirun verran mielenkiintoisempi kuin ensinmainittu. Mulla on enää nyt 1,5 vuotta jäljellä tuota koulua (huh!), tai periaatteessa vain vuosi, koska ensi keväänä koittaa erittäin hartaasti odotettu työharjoittelu. Siinä samalla tuleekin väännetyksi opinnäytetyötä, joka yo-merkonomi-tutkinnon päättötyöni tapaan käsittelee takuuvarmasti aihetta, josta olen syvästi kiinnostunut. Minusta ei nimittäin ole mitään mieltä lähteä kirjoittamaan aiheesta, josta ei tiedä hölkäsen pöläystäkään. Ja se on fakta.
Kaikenlaista tuli jälleen rustailtua, ja ihan ymmärrettävistä syistä. Palaillaan taas jossakin vaiheessa, toivonmukaan mahdollisimman pian. Muistutan vielä, että seuraavan kirjoitukseni tulen julkaisemaan toisessa turinointiblogissani eli Belle's blog:issa. Joten nähdään siellä kirjoittelunkin merkeissä.
Trqn,
TJH :-)
Joskus on ihanaa tuntea olevansa suomalainen juuri silloin, kun me onnistumme päihittämään jollakin tavalla muun maailman asukit. Erityisesti viime viikonloppu oli sitä luokkaa, että se tuntuisi hurjalta kenestä tahansa. Ensimmäisenä sen saivat aikaan Eurovision Dance Contest -kilpailun voittanut tanssipari Jussi Väänänen ja Katja Koukkula. Myöhemmin rallikuski Markus Grönholm saavutti osakilpailun voiton Uudessa-Seelannissa ja vielä sen jälkeen keihäänheittäjä Tero Pitkämäki kiskaisi Osakan yleisurheilun MM-mittelöissä kultaa. No, urheilun piikkiin nuo kaikki tietysti menevät, mutta nuo ovat sen luokan saavutuksia, että itsekin muutuin niistä kateudesta vihreäksi, ainakin hieman. Toisaalta omat haaveeni liittyvät täysin musiikkiin, joten jätän urheilupuolen mieluusti muiden hoidettavaksi.
No, mitäs oikein sitten tein kesän aikana? Eipä tullut oikeastaan muuta tehtyä kuin töitä. Vaikka se on vain hyvä, että on tullut hieman tienattuakin, mutta nyt tunnen olevani vapaampi päästessäni eroon työn tuomista velvoitteista. Eli ainakaan toistaiseksi ei tule palattua sorvin ääreen, katsotaan sitä sitten uudelleen myöhemmin. Ihan työni alussa (kyseessä oli siis kesätyö) sen tuoma uutuudenviehätys vei mukanaan, ja pääsi viimein lopettamaan toisen opintovuoteni amk:ssa. Mutta nyt en vaihtaisi päivääkään opinnoistani pois, sillä opin jälleen arvostamaan opiskeluni tuomaa vapautta ja mahdollisuutta omiin mielipiteisiin, sillä työpaikassani koin, ettei minua tarpeeksi arvostettu, ja se sattui. Tulin kuitenkin ihan hyvin toimeen työtovereideni kanssa, mutta ahdistuneisuuteni johtui lähinnä firman asiakkaista, jotka pitivät minua aivan blondina, mitä minä en todellakaan ole. Siksi koin olevani liian fiksu siihen paikkaan, joten ihmettelen monen entisen työtoverini kohdalla, miten he oikein jaksavat sitä työtä vuodesta toiseen. Onneksi minulla on aina ollut kunnianhimoa tulevan työurani suhteen, vaikka olen aina tiennytkin, että en aio tulevaisuudessa työskennellä vakituisesti mainitsemallani saralla, en missään tapauksessa. Muistutan kuitenkin, että kesätyöksi se olikin aivan oiva paikka, on kenelle tahansa, mutta että jäisin pysyvästi sinne, no way. Taidanpa vaihtaa puheenaihetta seuraavaksi hieman kevyempään aiheeseen, ennen kuin hermostun ihan totaalisesti. :-)
Täytänpä muuten tasan parin viikon päästä vuosia. Ja myönnettäköön, että kyllä tässä jotakin pientä kriisinpoikasta olen tainnut päässäni hieman pyöritellä, vaikka se onkin aivan turhaa. Tosin onneksi syndejä juhlitaan ihan vain pienimuotoisesti perheen ja muutaman sukulaisen kesken, vaikka toisaalta isommat bileet koittavatkin vasta muutamaa päivää myöhemmin. Ehkä kirjoitankin niistä bileistä myöhemmässä vaiheessa, jos olen vain saanut siihen luvan (*salaisesti myhäillen*).
Mitäs vielä, vaikka opinnot ovat siis jo alkaneet, en ole itseasiassa onnistunut tähän mennessä käymään kuin vain yhdellä ainoalla tunnilla. Ja senkin kurssin itse asiassa joudun jättämään väliin, koska samaan aikaan tulen käymään yhtä toista kurssia, joka on piirun verran mielenkiintoisempi kuin ensinmainittu. Mulla on enää nyt 1,5 vuotta jäljellä tuota koulua (huh!), tai periaatteessa vain vuosi, koska ensi keväänä koittaa erittäin hartaasti odotettu työharjoittelu. Siinä samalla tuleekin väännetyksi opinnäytetyötä, joka yo-merkonomi-tutkinnon päättötyöni tapaan käsittelee takuuvarmasti aihetta, josta olen syvästi kiinnostunut. Minusta ei nimittäin ole mitään mieltä lähteä kirjoittamaan aiheesta, josta ei tiedä hölkäsen pöläystäkään. Ja se on fakta.
Kaikenlaista tuli jälleen rustailtua, ja ihan ymmärrettävistä syistä. Palaillaan taas jossakin vaiheessa, toivonmukaan mahdollisimman pian. Muistutan vielä, että seuraavan kirjoitukseni tulen julkaisemaan toisessa turinointiblogissani eli Belle's blog:issa. Joten nähdään siellä kirjoittelunkin merkeissä.
Trqn,
TJH :-)
sunnuntai 17. kesäkuuta 2007
Usko, toivo ja Nightwish
Harkitsin todella pitkään ennen kuin edes päätin kirjoittaa tätä tekstiä. Nimittäin Nightwishin aitona fanina haluan sittenkin näin julkisesti puhua suuni puhtaaksi mm. taannoisesta laulajanvaihdoksesta. Tämä on omalta kohdaltani riskipeliä, että nyt ylipäänsä luette juuri tätä blogimerkintääni. Ai miksikö? Syy selviää luettuanne kirjoitukseni loppuun asti.
Kun Nightwish päätti erottaa Tarja Turusen lokakuun lopussa 2005, olin luonnollisesti aivan järkyttynyt tapahtuneesta. Ajattelin ensimmäisen kerran asiasta selville saatuani, että tämä on kuin olisi pahin painajainen, mitä maa päällään kantaa. Aikaa myöten huomasin, miten NW:n musiikki muuttui entistä tärkeämmäksi minulle, sillä totuus on, että rakkaus Tuomaksen luomaan maailmaan on jaksanut kantaa minua jo useiden vuosien ajan. Nyt uuden laulajan astuessa kuvioihin minulla on edelleen erittäin ristiriitainen mielikuva Anette Olzonista, mutta en silti oikeastaan osaa selittää sille mitään järjellistä syytä. Joka tapauksessa uutta laulajaa on suitsutettu oikeastaan aivan liikaa, sillä monet jopa liputtavat Olzonin englannin paremmuudesta, mutta itse olen toistaiseksi aivan toista mieltä. Ensimmäisen singlen, Evan, kuultuani en saanut ainakaan kovin paljon selvää tuoreen kasvon englannin ääntämisestä, valitettavasti (Siis mitä! Onko korvissasi jotain vikaa vai?...mmm...maybe). Kun uusi NW -albumi, Dark Passion Play (suom. Synkkä kärsimysnäytelmä), syksyllä sitten ilmestyy, muodostan vasta sitten lopullisen käsitykseni naisen englannintulkintataidoista. Mutta näin alun perusteella tuntuu siltä, ettei oikein hyvältä näytä. Ja kyllä, olen kuunnellut myös tulevan albumin kolme uusinta samplea, mutta en laske niitä mukaan, sillä haluan kuunnella biisit ensin kokonaan. Joka tapauksessa Mrs. Blyckertin on treenattava todella lujasti, jotta hänen kielelliset ääntämyksensä kuulostaisivat lähes täydellisiltä.
Siirrytäänpä sitten pienoinen askel eteenpäin. Olen tähän mennessä opetellut ulkoa jo aika monta Nightwish -biisiä, ja Evakin on tällä hetkellä työn alla. Mutta ilman Turusen laulua en olisi saanut ääneeni samanlaista syvyyttä, jollaista Olzonilla ei valitettavasti ole. Mutta toisaalta nyt, kun Olzonin ääni vastaa aika lailla omaa lauluääntäni, ei NW -biisien opettelusta tule enää kovin vaativaa, joten kiitos kovasti siitä.
Nyt tulen sitten siihen osuuteen, jota saatan myöhemmin vielä katua siinä mielessä, että tulin paljastaneeksi henkilökohtaisia salaisuuksiani. Hain nimittäin myös itse Nightwishin laulajaksi. Ja vieläpä kahdesti (oli silkka sattuma, että Olzonkin haki kaksi kertaa). Tämä ei ole sitten mikään vitsi. Olin nimittäin todella tosissani hakuprosessin suhteen, vaikka en pestiä saanutkaan. Pidän kaikista NW:n pojista valtavasti, ja olisin varmasti tullut heidän kanssaan aivan loistavasti toimeen, sillä olen aika pitkällekin samanhenkinen kuin he ovat. Holopainen on kerran kertonut lähetetyistä ääninäytteistä, että valtaosa niistä kuulosti aivan Turusen kopioilta. Minua se kommentti hieman loukkasi, sillä tiedän, ettei ääneni kuulosta lähellekään bändin ex-laulajatarta. No, eivät siitä huolimatta kutsuneet edes koelauluun, omaksi harmikseni. Mutta en ole todellakaan kateellinen valituksi tulleelle, sillä hänellä ei tule olemaan helppoa astua Turusen tyhjiksi jääneisiin saappaisiin. Että siinä mielessä olen kyllä ihan tyytyväinen, etten tullutkaan valituksi bändiin, mutta unelmani laulajanurasta jäi tässä kohtaa saavuttamatta, joten on pakko jatkaa edelleen unelmointia (vaikka olen unelmoinutkin siitä jo ihan pienestä asti). Olen myös miettinyt erästä toistakin syytä siihen, miksi kutsu ei käynyt edes koelauluosuuteen, mutta sitä en halua teille paljastaa, sillä asia on minulle liian arkaluontoinen. Ja myös eräs toinen tietää sen omalta kohdaltaan.
On oikeastaan loppujen lopuksi suoranainen ihme, jos paljastustani edes huomioidaan millään tavalla, mutta mistä sitä koskaan ikinä tietää. On nimittäin useastikin tullut noteerattua, että maailma on loppujen lopuksi aikamoisen pieni.
Terquin,
TJH :-)
Kun Nightwish päätti erottaa Tarja Turusen lokakuun lopussa 2005, olin luonnollisesti aivan järkyttynyt tapahtuneesta. Ajattelin ensimmäisen kerran asiasta selville saatuani, että tämä on kuin olisi pahin painajainen, mitä maa päällään kantaa. Aikaa myöten huomasin, miten NW:n musiikki muuttui entistä tärkeämmäksi minulle, sillä totuus on, että rakkaus Tuomaksen luomaan maailmaan on jaksanut kantaa minua jo useiden vuosien ajan. Nyt uuden laulajan astuessa kuvioihin minulla on edelleen erittäin ristiriitainen mielikuva Anette Olzonista, mutta en silti oikeastaan osaa selittää sille mitään järjellistä syytä. Joka tapauksessa uutta laulajaa on suitsutettu oikeastaan aivan liikaa, sillä monet jopa liputtavat Olzonin englannin paremmuudesta, mutta itse olen toistaiseksi aivan toista mieltä. Ensimmäisen singlen, Evan, kuultuani en saanut ainakaan kovin paljon selvää tuoreen kasvon englannin ääntämisestä, valitettavasti (Siis mitä! Onko korvissasi jotain vikaa vai?...mmm...maybe). Kun uusi NW -albumi, Dark Passion Play (suom. Synkkä kärsimysnäytelmä), syksyllä sitten ilmestyy, muodostan vasta sitten lopullisen käsitykseni naisen englannintulkintataidoista. Mutta näin alun perusteella tuntuu siltä, ettei oikein hyvältä näytä. Ja kyllä, olen kuunnellut myös tulevan albumin kolme uusinta samplea, mutta en laske niitä mukaan, sillä haluan kuunnella biisit ensin kokonaan. Joka tapauksessa Mrs. Blyckertin on treenattava todella lujasti, jotta hänen kielelliset ääntämyksensä kuulostaisivat lähes täydellisiltä.
Siirrytäänpä sitten pienoinen askel eteenpäin. Olen tähän mennessä opetellut ulkoa jo aika monta Nightwish -biisiä, ja Evakin on tällä hetkellä työn alla. Mutta ilman Turusen laulua en olisi saanut ääneeni samanlaista syvyyttä, jollaista Olzonilla ei valitettavasti ole. Mutta toisaalta nyt, kun Olzonin ääni vastaa aika lailla omaa lauluääntäni, ei NW -biisien opettelusta tule enää kovin vaativaa, joten kiitos kovasti siitä.
Nyt tulen sitten siihen osuuteen, jota saatan myöhemmin vielä katua siinä mielessä, että tulin paljastaneeksi henkilökohtaisia salaisuuksiani. Hain nimittäin myös itse Nightwishin laulajaksi. Ja vieläpä kahdesti (oli silkka sattuma, että Olzonkin haki kaksi kertaa). Tämä ei ole sitten mikään vitsi. Olin nimittäin todella tosissani hakuprosessin suhteen, vaikka en pestiä saanutkaan. Pidän kaikista NW:n pojista valtavasti, ja olisin varmasti tullut heidän kanssaan aivan loistavasti toimeen, sillä olen aika pitkällekin samanhenkinen kuin he ovat. Holopainen on kerran kertonut lähetetyistä ääninäytteistä, että valtaosa niistä kuulosti aivan Turusen kopioilta. Minua se kommentti hieman loukkasi, sillä tiedän, ettei ääneni kuulosta lähellekään bändin ex-laulajatarta. No, eivät siitä huolimatta kutsuneet edes koelauluun, omaksi harmikseni. Mutta en ole todellakaan kateellinen valituksi tulleelle, sillä hänellä ei tule olemaan helppoa astua Turusen tyhjiksi jääneisiin saappaisiin. Että siinä mielessä olen kyllä ihan tyytyväinen, etten tullutkaan valituksi bändiin, mutta unelmani laulajanurasta jäi tässä kohtaa saavuttamatta, joten on pakko jatkaa edelleen unelmointia (vaikka olen unelmoinutkin siitä jo ihan pienestä asti). Olen myös miettinyt erästä toistakin syytä siihen, miksi kutsu ei käynyt edes koelauluosuuteen, mutta sitä en halua teille paljastaa, sillä asia on minulle liian arkaluontoinen. Ja myös eräs toinen tietää sen omalta kohdaltaan.
On oikeastaan loppujen lopuksi suoranainen ihme, jos paljastustani edes huomioidaan millään tavalla, mutta mistä sitä koskaan ikinä tietää. On nimittäin useastikin tullut noteerattua, että maailma on loppujen lopuksi aikamoisen pieni.
Terquin,
TJH :-)
torstai 19. huhtikuuta 2007
Kulttuuria ja neljättä pyörää
No joo, jospa nyt kirjoitettais jotain vähän lisää blogiin. Olen mielestäni aina ollut erinomainen kirjoittaja, mutta omia ajatuksia ei sittenkään aina jaksa laittaa ylös. Kuten Belle'n maailma -blogista voi nähdä, ovat aiheet aina olleet enemmän tai vähemmän ajankohtaisia, mutta kuitenkin minua kiinnostavia. Lisäksi olen aina ollut kulttuuri-ihmisiä. Erityisesti sydäntäni lähellä on musiikki ja perässä tulevat elokuvat ja kirjat. Myös kaikenlainen taide kiinnostaa, vaikka en olekaan taiteisiin ihan hirveästi perehtynytkään. Suosikkini on kuitenkin Leonardo da Vinci.
Oletteko koskaan kuulleet neljäs pyörä -ilmiöstä? Olen itse kokenut useasti legendaarisen kolmas pyörä -ilmiön, mutta nyt opiskellessani amk:ssa tunnen olevani ystäväporukassa se neljäs pyörä. En kyllä edes tiedä, mistä se voisi johtua, sillä olen aina ollut todella mukava ja lojaali ystäviäni kohtaan. Todellisen ystävän tunnistaa ainakin siitä, että se jaksaa kuunnella toisen jutut, vaikka toisen aiheet eivät välttämättä aina kiinnostaisikaan. Tuntemattomien seurassa saatan vaikuttaa ujolta yksilöltä, mutta ystävien seurassa muutun kuitenkin aika avoimeksi, mutta osaan nykyisin myös olla hirveän varautunut. Joten syy neljäntenä pyöränä olemiseen saattaa löytyä esimerkiksi avoimuudestani, kummallista kyllä. Minuun kohdistunutta kateuttakin on mielestäni ollut ilmassa, mutta mahdollisia kateuden syitä en halua tässä ruveta erittelemään. Mutta älkää edes luulko, että voisin aukoa päätäni muille ja kertoa, miltä minusta tuntuu. En nimittäin ole suorapuheinen ihminen ja annan aina ajan selvittää kaikki konfliktit. Aikaa myöten selviää kyllä varmasti kaikki muukin.
En ole surullinen tilanteestani, sillä olen jo aikaa sitten tottunut kaikenlaisiin syrjimisiin. En vain ymmärrä sitä, miksi jo aikuiset ihmiset niin toimivat. Tuntuu ihan kuin palaisi takaisin ala-asteelle. Onneksi elämä muuten on kuitenkin tähän asti kohdellut minua suhteellisen hellällä kädellä.
Terquin,
TJH :-)
Oletteko koskaan kuulleet neljäs pyörä -ilmiöstä? Olen itse kokenut useasti legendaarisen kolmas pyörä -ilmiön, mutta nyt opiskellessani amk:ssa tunnen olevani ystäväporukassa se neljäs pyörä. En kyllä edes tiedä, mistä se voisi johtua, sillä olen aina ollut todella mukava ja lojaali ystäviäni kohtaan. Todellisen ystävän tunnistaa ainakin siitä, että se jaksaa kuunnella toisen jutut, vaikka toisen aiheet eivät välttämättä aina kiinnostaisikaan. Tuntemattomien seurassa saatan vaikuttaa ujolta yksilöltä, mutta ystävien seurassa muutun kuitenkin aika avoimeksi, mutta osaan nykyisin myös olla hirveän varautunut. Joten syy neljäntenä pyöränä olemiseen saattaa löytyä esimerkiksi avoimuudestani, kummallista kyllä. Minuun kohdistunutta kateuttakin on mielestäni ollut ilmassa, mutta mahdollisia kateuden syitä en halua tässä ruveta erittelemään. Mutta älkää edes luulko, että voisin aukoa päätäni muille ja kertoa, miltä minusta tuntuu. En nimittäin ole suorapuheinen ihminen ja annan aina ajan selvittää kaikki konfliktit. Aikaa myöten selviää kyllä varmasti kaikki muukin.
En ole surullinen tilanteestani, sillä olen jo aikaa sitten tottunut kaikenlaisiin syrjimisiin. En vain ymmärrä sitä, miksi jo aikuiset ihmiset niin toimivat. Tuntuu ihan kuin palaisi takaisin ala-asteelle. Onneksi elämä muuten on kuitenkin tähän asti kohdellut minua suhteellisen hellällä kädellä.
Terquin,
TJH :-)
keskiviikko 18. huhtikuuta 2007
Kiroileva siili jyrää!
Milla Paloniemen luoma siilisarjishahmo on tämän kevään aikana noussut aivan järjettömään kansansuosioon ensimmäisen Kiroileva siili -sarjakuva-albumin tullessa uunista ulos. Jo vuonna 2003 alkunsa saanut vinkeä elukka ei kyllä jätä ketään kylmäksi missään tilanteessa. Pohjanmaalta kotoisin olevaan siiliin voit käydä tutustumassa yllä olevan bannerin kautta.
Ja käytkin siellä sitten saatana!
Terquin,
TJH :-)
maanantai 16. huhtikuuta 2007
Blogi avattu!
Belle's blog II on nyt avattu. Kyseessä on kuitenkin jo kolmas blogini eli älkää antako nimen häiritä.
Tsekatkaa profiili- tai linkit-osio, jos haluatte tietää minusta lisää.
Terquin,
TJH :-)
Tsekatkaa profiili- tai linkit-osio, jos haluatte tietää minusta lisää.
Terquin,
TJH :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
