No joo, jospa nyt kirjoitettais jotain vähän lisää blogiin. Olen mielestäni aina ollut erinomainen kirjoittaja, mutta omia ajatuksia ei sittenkään aina jaksa laittaa ylös. Kuten Belle'n maailma -blogista voi nähdä, ovat aiheet aina olleet enemmän tai vähemmän ajankohtaisia, mutta kuitenkin minua kiinnostavia. Lisäksi olen aina ollut kulttuuri-ihmisiä. Erityisesti sydäntäni lähellä on musiikki ja perässä tulevat elokuvat ja kirjat. Myös kaikenlainen taide kiinnostaa, vaikka en olekaan taiteisiin ihan hirveästi perehtynytkään. Suosikkini on kuitenkin Leonardo da Vinci.
Oletteko koskaan kuulleet neljäs pyörä -ilmiöstä? Olen itse kokenut useasti legendaarisen kolmas pyörä -ilmiön, mutta nyt opiskellessani amk:ssa tunnen olevani ystäväporukassa se neljäs pyörä. En kyllä edes tiedä, mistä se voisi johtua, sillä olen aina ollut todella mukava ja lojaali ystäviäni kohtaan. Todellisen ystävän tunnistaa ainakin siitä, että se jaksaa kuunnella toisen jutut, vaikka toisen aiheet eivät välttämättä aina kiinnostaisikaan. Tuntemattomien seurassa saatan vaikuttaa ujolta yksilöltä, mutta ystävien seurassa muutun kuitenkin aika avoimeksi, mutta osaan nykyisin myös olla hirveän varautunut. Joten syy neljäntenä pyöränä olemiseen saattaa löytyä esimerkiksi avoimuudestani, kummallista kyllä. Minuun kohdistunutta kateuttakin on mielestäni ollut ilmassa, mutta mahdollisia kateuden syitä en halua tässä ruveta erittelemään. Mutta älkää edes luulko, että voisin aukoa päätäni muille ja kertoa, miltä minusta tuntuu. En nimittäin ole suorapuheinen ihminen ja annan aina ajan selvittää kaikki konfliktit. Aikaa myöten selviää kyllä varmasti kaikki muukin.
En ole surullinen tilanteestani, sillä olen jo aikaa sitten tottunut kaikenlaisiin syrjimisiin. En vain ymmärrä sitä, miksi jo aikuiset ihmiset niin toimivat. Tuntuu ihan kuin palaisi takaisin ala-asteelle. Onneksi elämä muuten on kuitenkin tähän asti kohdellut minua suhteellisen hellällä kädellä.
Terquin,
TJH :-)
Oletteko koskaan kuulleet neljäs pyörä -ilmiöstä? Olen itse kokenut useasti legendaarisen kolmas pyörä -ilmiön, mutta nyt opiskellessani amk:ssa tunnen olevani ystäväporukassa se neljäs pyörä. En kyllä edes tiedä, mistä se voisi johtua, sillä olen aina ollut todella mukava ja lojaali ystäviäni kohtaan. Todellisen ystävän tunnistaa ainakin siitä, että se jaksaa kuunnella toisen jutut, vaikka toisen aiheet eivät välttämättä aina kiinnostaisikaan. Tuntemattomien seurassa saatan vaikuttaa ujolta yksilöltä, mutta ystävien seurassa muutun kuitenkin aika avoimeksi, mutta osaan nykyisin myös olla hirveän varautunut. Joten syy neljäntenä pyöränä olemiseen saattaa löytyä esimerkiksi avoimuudestani, kummallista kyllä. Minuun kohdistunutta kateuttakin on mielestäni ollut ilmassa, mutta mahdollisia kateuden syitä en halua tässä ruveta erittelemään. Mutta älkää edes luulko, että voisin aukoa päätäni muille ja kertoa, miltä minusta tuntuu. En nimittäin ole suorapuheinen ihminen ja annan aina ajan selvittää kaikki konfliktit. Aikaa myöten selviää kyllä varmasti kaikki muukin.
En ole surullinen tilanteestani, sillä olen jo aikaa sitten tottunut kaikenlaisiin syrjimisiin. En vain ymmärrä sitä, miksi jo aikuiset ihmiset niin toimivat. Tuntuu ihan kuin palaisi takaisin ala-asteelle. Onneksi elämä muuten on kuitenkin tähän asti kohdellut minua suhteellisen hellällä kädellä.
Terquin,
TJH :-)
