lauantai 3. toukokuuta 2008

Vappu se sitten hurahti...

...raajarikkona. Vielä vapunaattona iltapäivällä toivotin täällä iloisena kaikille hyvät vaput, kunnes aattoiltana oikean jalan jalkapöytä kipeytyi äkisti. Liekö johtunut kenkien vaihtamisesta, mutta joka tapauksessa en ollut koko vappuna pystynyt kävelemään kunnolla, puhumattakaan juoksemisesta. Lisäksi useita päiviä etukäteen tehdyt suunnitelmat menivät samantien aivan pipariksi, sillä tarkoitus oli lähteä vapunpäivänä tivoliin usean vuoden tauon jälkeen, mutta nyt vierailu siirtyy vuodella eteenpäin, katsotaan nyt sitten. Ja kun kerran olin jo päättänyt viettää vappua muutoin rauhallisissa merkeissä, niin sekin ajatus särkyi totaalisesti. Olen toki yrittänyt olla positiivisella mielellä kaikesta huolimatta, vaikka välillä kipu tuntui oikein luissa ja ytimissä asti. Pikkuhiljaa se on siis kuitenkin alkanut kävellessä hellittämään, onneksi. Mutta jos ei maanantaina ole jalka vieläkään täysin kunnossa, täytyy varmaan aivan aluksi suunnata harjoittelupaikkani terkkarille. Ja sitäpaitsi tässä on hommiakin ihan tarpeeksi tiedossa, joten mahdollisimman nopeaan tervehtymiseen on vain uskottava.

Tässä ihan lähiaikoina äidinpuoleisessa lähisuvussa koetaan todella jänniä hetkiä, kun vajaat kuusi vuotta nuorempi serkkutyttöni tulee saamaan esikoisensa. Vaikka emme serkkuni kanssa olekaan juuri olleet yhteyksissä viime vuosina, niin silti hän on minulle serkuistani se kaikkein läheisin. Olen niin ylpeä hänestä siinäkin mielessä, että hän uskaltaa ottaa vastuuta todella isoista asioista niin nuorena. Tämä tilanne on muutenkin aika erikoinen, sillä sen lisäksi, ettei äidinpuoleisessa lähisuvussa ole ennen tätä nähty vauvoja peräti 15 vuoteen, niin tuleva pienokainen on äidinäitini ihka ensimmäinen lapsenlapsenlapsi. Mainittakoon vielä, että lapsen äidinisä, eli siis äitini veli, on viiden sisaruksen sisarusparvesta nuorin. Että näinkin onnekkaasti voi joskus jopa käydä. Voin oikeastaan paljastaa, että minulla on jo aika vahva kutina lapsen sukupuoleen liittyen, mutta muuten en halua vaistojani sen kummemmin kommentoida.

Äidinpuoleisesta suvustani puhuttaessa paljastettakoon vielä sekin, että yllättäen eräs äidinäitini sukulainen oli vähän aikaa sitten saanut valmiiksi tekemänsä sukututkimuksen, josta ilmeni useita, itseänikin yllättäneitä asioita. Itse päätin jo vuosia sitten, että tulisin itsekin jonakin päivänä tekemään sukututkimuksen, mutta antaa sen odottaa vielä jonkin aikaa, eikä viime vuosina ole ollut sellaiseen oikein aikaakaan. No, enköhän jonakin päivänä ole vielä tarpeeksi kypsä sellaiselle.

Että tällaisia juttuja tällä kertaa. Ja olkaahan kaikki sitten ihmisiksi, vaikka Jääkiekon MM-kisat ovatkin jo täällä.

With love,

TJH ;-)