Yöjuoksulla ajatusten voimalla

Eiköhän nyt ole jälleen pikku kirjoittelun paikka. Syysloma on mulla parhaillaan menossa, ja ihan hyvillä fiiliksillä varusteltuna. Jokunen tovi sitten YLETV1 -kanavalla näytettiin elokuva Kaikki rakastavat Juliaa (Being Julia, 2004), jonka pääosassa loistaa American Beauty -leffastakin tuttu Annette Bening. Tosin olen lähinnä vain surffailut netissä viimeisen muutaman tunnin aikana, joten pätkä jäi kylläkin melkoisen vähälle huomiolle. Jotenka teatterimaailmaan sijoittuva filkka pitää siis varmaankin katsastaa joskus sitten paremmalla ajalla.

On se vaan kummallista, ettei yhdeltä lähimmäiseltäni heru useimmiten sitä kaipaamaani kunnollista tukea. Mutta...on ollut pariinkin otteeseen puhetta siitä, että muuttaisin joksikin aikaa hänen luokseen joulukuun loppuun mennessä, koska opintoni amk:ssa ovat loppusuoralla, ja päättötyöni taitaa siinä vaiheessa olla jo aika pitkälle saatu valmisteltua ensi kevään loppuspurttia ajatellen, mikäli siis aikataulussa pysytään. Mutta...eilen illalla ärsytyskynnystäni koeteltiin jälleen kerran, kun äskenmainittu lähimmäiseni puhui erään toisen lähimmäiseni kanssa puhelimessa, ja eräällä tavalla suunnittelivat lähitulevaisuuttani antamatta minun juurikaan osallistua keskustelun kulkuun, ja kysymättä minulta mitään ensin. Ja tietenkin ahdistuin todella paljon sellaisesta. Ajattelinkin siinä vaiheessa, että miten jotkut kehtaavat, ja syyttävän sormen osoitan varsinkin ensinmainitun lähimmäiseni suuntaan. Eikä tämä suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun muut immeiset suunnittelevat tekemisiäni puolestani, ja joka kerta joudun haraamaan vastaan, kuten tälläkin kertaa. Ja joka kerta olen saanut takaisin varsin yrmeän vastalauseen ilman anteeksipyyntöä. Enkä todellakaan usko, että minun parastanihan tässä ajatellaan, sillä sitä se ei missään tapauksessa ole. Minuun on nimittäin aina suhtauduttu näiden edellämainittujen lähimmäisteni toimesta niin, kuin olisin joku ihmeen invalidi, joka mukamas ei osaa hoitaa kunnolla omia asioitaan. Ja usein olen ainakin yrittänyt tehdä muille selväksi sen, että olen ihan pienestä pitäen osannut olla omien juttujeni suhteen harvinaisen omatoiminen tapaus. Mutta ei, kuuroille korvillehan se auttamatta menee. Voi s*****a sentään!!! Usko omaan itseensä tässä alkaa kohta taas horjumaan, ja se kyllä ottaa todellakin päähän. Ja kyllä se on jo aikaa sitten huomattu, miten muiden sanelemat neuvot ovat aika useinkin johdattaneet minut täydelliseen umpikujaan, tosin minulla nyt sattuu vain olemaan sellaisia sukulaisia, joiden neuvomistyyli on ennemminkin toisten elämien ohjailua, koska eivät tunnu omassa elämässään muuta tekemistä keksivän. Luotan kuitenkin edelleen siihen, että kaikki asiat tapahtuvat aina omalla painollaan, kuten tähänkin asti. No, siinä suhteessa minua on ainakin onnistanut.

Vaikka minulla onkin välillä melkoisen sotkuiset siteet pariin sukulaiseeni, osaan silti olla todella onnellinen kaikista varsin rakkaista ystävistäni, joilla on ikuinen paikka sydämessäni olemassa heitä varten. Heistä on usein ollut aivan valtava tuki kaiken hässäkän keskellä, ja yksi heistä on erityisesti hienoilla teoillaan aikaansaanut minussa aivan valtavasti muutoksia, joilla uskon olevan melkoisen pysyviäkin vaikutuksia koko loppuelämääni ajatellen. En voi siis kuin kiittää häntä siitä, että hän on todellakin olemassa juuri minua varten, ja siksi usein tuntuukin siltä, että hänelle minun ajatukseni ovat nykyisin ehkä jopa hänen omia ajatuksiaan tärkeämpiä. Kyllä se silti olisi varsin mukavaa kuunnella edes joskus häntäkin, sillä en voi millään uskoa, ettei hänen ajatuksillaan olisi minulle juurikaan mitään merkitystä. Ja sitäpaitsi hän on osunut aivan naulankantaan siinä, että olen (läpeensä) aito ihminen eikä minulla ole (tippaakaan) taka-ajatuksia. Ja jos nuo asiat osaa varsin nopeasti tiedostaa, loppu on enemmän tai vähemmän selvää pässinlihaa, sillä teeskentelijää minusta saa hakemalla hakea. Kunpa olisikin aina niin, että ihminen kelpaisi muille sellaisena kuin on, ainakin omalla kohdallani se toive onkin lähes kokonaan toteutunut, ja osaan olla siitä todella iloinen.

Häh?! Joko ne mun salmiakit ennätti loppua? ;-)