Pänniäkö vaiko eikö pänniä?

Viimeksi kuun alussa, kun kirjoitin blogi-tekstiä (Belle's blog), olin silloinkin kipeänä. Tällä kertaa mulla on vaihteeksi aika ärhäkkä lenssu, joka onnistui puhkeamaan la-illalla (joku siis tartutti mut aika varmasti jouluaattona, kiitos vain hänelle oikein kovasti). Onhan tää todella säälittävää, etten tunnu puhuvan blogi-teksteissäni usein heti alkutekijöiksi juuri muista kuin ikävistä asioista, mutta sitähän tää just onkin, että saa joskus purettua kaikki ikävät asiat, esim. juuri blogin avulla, lähestulkoon pois mielestä. Kyllähän se on kivaa puhua blogeissani positiivisistakin jutuista, mutta vähänkin negatiiviset asiat ovat niitä, jotka useimmiten laittavat ensin kirjoittamaan. No, aloitetaan...

Heti kärkeen pääsen siis kiroamaan kykyäni sairastua juuri silloin, kun ei pitäisi, tällä kertaa juuri sopivasti loman aikana. Joka tapauksessa...mä nukuin aika paljon joulunpyhien aikana, joten viruksen tarttuminen taisikin olla syy jatkuvaan väsymykseen. Ja uudenvuoden vaihtumista "juhlistan" sitten mahdollisesti sängyn pohjalla...tai ainakin sisätiloissa, kun ulkoilemaan ei kuitenkaan pääse, korkeintaan jaksaa käydä lähikaupassa. Aika laihana lohtuna on se, että äidillänikin tuntuu olevan sama vaiva, mutta hän taas jaksaa edes sen verran mua enemmän, että lähtee normaalisti ma-aamuna töihin (ja muinakin aamuina ennen vuodenvaihdetta). Ja tämäkö on siis meille kiitokseksi siitä, että pikkusysterini sai sittenkin ansiostamme joululahjaksi kaipaamansa iPodin, tosin pari päivää aatosta jälkijunassa, mutta kuitenkin. Hyvä puoli tässä koko hommassa taas on kuitenkin se, että ensi tammikuu on itselleni niin huipputärkeä kuukausi, ettei sen aikana edes parane sairastella (paitsi pari ekaa päivää taitaa kuitenkin mennä vielä flunssan merkeissä). Ja juuri se ajatus lämmittää erityisen kovasti mieltäni.

La-aamupäivällä, kun sitten suuntasimme äitini kanssa mp3-soitinostoksille, niin muistelin sanoneeni äidilleni melko tarkkaan tasan vuosi takaperin, miten tunnen vuoden 2008 läsnäolon niin voimakkaasti. Ja uskomatonta, mutta totta, harvinaisen hurja vuosi on tottavie takanapäin. Sen lisäksi, että myös muistutin äitiäni viimevuotisesta lausahduksestani, sanoin siihen vielä perään, että vuosi 2009 on ehdottomasti minun vuoteni, niin hyvässä kuin pahassakin. Anyway...silloin, jos olen täysin varma jostakin asiasta, tulee usein sanottua se aina jollekin ääneen. Ja jos joku asia onkin varma, niin nimenomaan se, eikä mikään muu tunnu tällä hetkellä yhtä varmalta. Paitsi...*hymyilyä*

Jos jokin asia taas ei ole lämmittänyt tänä jouluna mieltäni yhtään, on lähipiirissäni juuri sopivasti joulun alla sattunut varsin eriskummallinen sanasota. Joskus on otettu äidin kanssa aika kovillekin ottavia matseja, mutta tällä kertaa vastakkain olivatkin vaihteeksi äitini ja hänen äitinsä...todella huippua. Jos nuo kaksi siis joskus ottavatkin yhteen, niin se johtuu varmaankin aina siitä, että äitini ei ole koskaan ollut isoäitini suosikki viiden lapsen sisarusparvesta. Mutta yksi enoistani on taas ollut sitä aina, ja juuri kummisetäni on kyseisestä sisarusparvesta edelleen se, jolla usein tuntuu menevän rahallisesti melkoisen hyvin. Ja on vieläpä käynyt lähimmistä sukulaisistani eniten matkoilla. Ja äitini on jo lopen kyllästynyt siihen tosiasiaan, ettei mummini mistään muusta usein tunnu juuri puhuvankaan kuin kummisetäni (+ hänen lastensa) tekemisistä. En ole koskaan pitänyt sanasta "lempilapsi", enkä tykännyt puhua raha-asioista, mutta...että vielä vanhemmallakin iällä kaksi sukupolvea viitsivät olla nokat vastatusten. En vaan ymmärrä, en tule ehkä koskaan ymmärtämäänkään, mutta sellaista se voi aivan hyvin olla paremmissakin piireissä.

Ehkäpä tässä kohtaa on viimein hyvä hetki rauhoittua, ja syventyä kuuntelemaan aika nopeasti maailmanmaineeseen noussutta, ja varsin poikkeuksellistakin yhtyettä, joka kulkee nimellä The Priests. Joten tsekatkaapa alla oleva biisi ensin ennen kuin jatkan jutteluani (ja varokaa sitten tuossa kuvassa mainittua sivustoa, kiitos).



Oliko kenties kappaleen melodiassa jotakin tuttua? Kylläpä vain, Sibeliuksen Finlandiahan se on, vokaalisovitus tosin kulkee nimellä Be Still My Soul. Mutta juuri tuo biisi sai minut ostamaan tämän irkkupappitrion täydellisyyttä hipovan, Suomessakin kultaa myyneen debyytin. Ja kuuluupa kyseinen, platan päätöskipaleena oleva teos oikein kolmikon suosikeihin. Joulupäivänä olisi tullut telkusta melkoisen komeakin paketti - The Priests -dokkari + konsertti heti perään - tästä uudesta ilmiöstä, mutta en sitten tullut katsoneeksi kuin vain pienet osat dokkarista sekä Armagh'n katedraalissa, Pohjois-Irlannissa syyskuussa taltioidusta, varsin komealta kuulostaneesta konsertista. Onneksi konserttia tsekatessani korviini (ja silmiinikin) osui juuri tuo "Finlandia -tribuutti", sillä sen jälkeen olin aivan myytyä tyttöä. Huh, on se vaan niin käsittämätöntä olla koukussa pappeihin. Syy on kai siinä, että he ovat ennen kaikkea aitoja, eivätkä millään tavalla sliipattuja Idol-Cowellin suojattikvartetin tapaan. Joten vapise, Il Divo, täältä tulee The Priests!

Yksi merkki uudenvuoden vaihtumisesta on ainakin mun kohdalla tietokoneeni virusturvan vaihto. Virusturva, niinpäniin...olispa olemassa sellaisiakin ohjelmia, jotka suojelis niiltä oikeiltakin viruksilta, ettei tarvis juuri loman aikana sisällä kärvistellä. Haha. ;-)

Päivitys, 29.12.2008, ilta:

Illan aikana tuli tieto, että Briteissä The Priests -pitkäsoitto on nyt myynyt peräti nelinkertaista platinaa. Aivan mahtavaa! :-)