Siperia opettaa

Vietin lukiovuoteni synnyinkunnassani, ja on myönnettävä, että nautin lukiossa opiskelusta oikeastaan kaikkein vähiten. Lukiorakennustamme kutsuttiin (ja saatetaan varmaan kutsua yhä edelleenkin) juuri osuvasti nimellä Siperia, sillä lukiovuodet juuri siinä pytingissä olivat ainakin minulle aikalailla yhtä mongerrusta, toisaalta se mongertaminen oli aika kasvattavakin kokemus kaiken kaikkinensa. Mutta siis...jos en olisi koskaan käynyt niitä vuosia lävitse, en kykenisi edes arvailemaan, minkälainen elämäntilanne minulla nyt oikein olisikaan. Ja on ihan hyvä vaan, että asiat ovat menneet juuri näin, sillä ehkei sittenkään kaikkea kokemaansa pidä lähteä katumaan, vaikka aikaisemmin minusta on tuntunutkin juuri siltä. Precis.

Kirjoittelemista, rustaamista, skriivaamista tai vaikka tekstin tuottamista...ihan miten asian vain haluaa ilmaista, kun puhutaan kirjoittamisesta yleisellä tasolla. Ja multahan sellainen tuntuu luonnistuvan varsin hyvin, ainakin näppäillessäni päivittäin tietokoneeni näppäimistöä, mutta kun pitäisi alkaa kirjoittaa perinteistä kirjettä, niin siinä kohtaa vaikeudet alkavat, harmillista kyllä, tehdä tuloaan. Ja vaikka kyseessä olisikin aivan lyhyensorttinen viesti, niin siitäkin huolimatta. Nimittäin vähän aikaa sitten kirjoitin pitkästä aikaa kirjeen nimenomaan käsin, ja vieläpä lyhyen sellaisen, ja hyvä, etteivät hikikarpalot alkaneet nousta pintaan niinä hetkinä. Kaksi paperilappua taisin ennättää rypistää ennen kuin kolmas versio kirjeestäni viimein kelpasi. Eikä se ollut lopulta edes sillä käsialalla, jolla normaalisti kirjoitan. Kyse ei siis kuitenkaan ole siitä, ettenkö osaisi tuottaa sisältöä kirjettä kirjoittaessani, mutta olenkin huolissani käsialani todellisesta kunnosta. Itse asiassa olen kärsinyt jo vuosikausia "kirjoittamisvaikeuksista". Ja uskon vaikeuteni tekstiä käsin kirjoittaessani johtuvan juuri siitä, että olen tehnyt paljon erilaisia kirjoitusjuttuja lähes yksinomaan tietokoneella, jolloin käsinkirjoitetut kirjeet ovat lähes kokonaan jääneet paitsioon. Ja se on todella, todella sääli. Toivottavasti löydän ratkaisun ongelmaani sitten edes joskus, nyt vain "kirjoittamisvaikeuteni" tuntuvat ylitsepääsemättömiltä ongelmilta.*syvä huokaus*

On kai aikamoisen hölmöä puhua vielä tämänkin ikäisenä tällaisista jutuista, mutta itse ainakin olin hirmu iloisella mielellä, kun pääsin nyt vapunpäivänä käväisemään tivolissa. Viime vuoden vapunaattona kipeytin toisen jalkateräni, ja sen takia jouduin viettämään koko silloisen vapun neljän seinän sisällä. Ja minua jopa syytettiin silloin vapun totaalisesta pilaamisesta, aivan käsittämätöntä touhua. En vain edelleenkään ymmärrä yhtään, kuinka joku saattoi olla minulle niin vihainen siitä, että halusin jäädä kipeän jalkani vuoksi sisälle, enkä lähtenyt siksi tivoliin. No, tivolialueelle viimein päästyämme passitin äitini melkein heti maailmanpyörään meitsi seuranaan. Ihan muuten hyvä idea sinänsä, siis tuo maailmanpyörä, mutta kun meillä kummallakin on jonkinasteinen korkeanpaikankammo. Samassa vaunussa oli lisäksemme neljästä teinitytöstä koostuva seurue, jonka yksi jäsenistä tärisi sen reissun aikana kuin pieni haavanlehti. Aika kammottavaa katseltavaa, sanon ma. No, ilmeisesti en siihen päivään mennessä sitten ollut vielä löytänyt vertoja omalle saatika äitini korkeanpaikankammolle. Maailmanpyörä-episodin jälkeen päätin sittenkin mennä vielä yhteen laitteeseen itekseni, äitiäni kun ei normaalisti juuri saada houkuteltua "vauhdin hurmaa" -laitteisiin. Nimi Speedo varmaankin kertoo jo kaiken. Tai sitten vastaavasti ei. Joka tapauksessa laitteesta noustuani tuntui ihan siltä kuin olisin ottanut yhden liikaa. Eli tuli siis otettua vahingossa yhdet "tivolikännit", ja vieläpä keskellä kirkasta päivää...haha. No...hyvä, että edes vatsa kesti sen kaiken. Sitäpaitsi siitä on jo aikaa, kun edellisen kerran olen käynyt minkäänsortin huvipuistossa, joten annettakoon tekoni anteeksi, eikös juu? Ai niin, täytyypi tunnustaa yksi asia...mä en osaa kiljua huvipuistolaitteissa. Kyllä, se on taito, jonka mä olen oikeasti aina halunnut omata, valitettavasti...hehe.

Jossain vaiheessa tivolin jälkeen päätin suunnata yhdelle...siis jäätelökojulle, josta ostin...aika hurjaa...peräti kahden pallon tötterön. Ja makuina mango-meloni ja rommirusina. Huh hah hei ja rommia pallo! ;-)