Suunnitellessani Céline-tribuuttiani en osannut yhtään kuvitellakaan, että tulisin ihan tosissaan olemaan ihan äärimmäisen syvällä tribuutissani. Ja olen siinä jopa niin(kin) syvällä, ettei muulle musalle löydy taikka ole löytynyt (ainakaan toistaiseksi) kovinkaan paljon sijaa pirrassani. Aika hullua, eikös?
Mutta toisaalta... Olen todella onnistunut löytämään ihan täysin uudenlaisen ilon musankuunteluun ja musaan ylipäätäänkin nimenomaan Céline Dionin ansiosta. Ja kaiken huipuksi en tunne koskaan&ikinä aikaisemmin olleeni yhtä onnessani Dionin musasta kuin nyt ihan tosissaan olen. Kyllä näin on jämpti.
Niin, ja tosiaan... Vielä syy tuon Love Can Move Mountains -musavideon esillelaittoon. No tietysti Célinen omaa nimeä kantavan pitkäsoiton, jolta kyseinen kipale "yllättäen" mm. löytyy, oikeastaan ihan vasta ihan äskettäin olleet "parikymppiset"...woohoo!
Saara Aallon suorastaan kauniinhuikealta Blessed With Love -platalta löydettävissä olevaan suorastaan kauniinhuikeaan Letting Go -kipaleeseen rakastuin aikamoisen palavasti oikeastaan jo aivan heti ensikuulemalta. Ja muistelen, että vieläpä jopa ihan kyynelsilmin...huoh. Joka tapauksessa...ainakin itse todella voin kuulla, nähdä ja tuntea vähintäänkin Kaunotar ja Hirviö -animaation kaikkein vahvimmin ja voimakkaimmin juuri esille nostamassani SA-biisissä...kyllä, kyllä.
Anyway...enjoy!
:'-D :'-D :'-D
P.s.
Täysin turha tieto:"Pomolla" ja meikätyttösellä on samana päivänä (eli 23.9.) synttärit...ihi, ihi.
Oukey doukey...tässä viimeisen parin kuukauden aikana tuli nyt sitten työstettyä alunperin ihan vain Adele-proggis -nimellä kulkenutta ei-ihan-mitä-tahansa juttua, joka jossain kohtaa saikin sitten oikeastaan ihan täysin yllättäen nimekseen Belle-trilogia / Belle - The Trilogy. Ja trilogia koostuu muun muassa...yllätys, yllätys...21 -platalta löydettävissä olevasta kolmesta ihan huippu Adele-kipaleesta: Rolling In The Deep, Set Fire To The Rain & Turning Tables. Ja (luonnollisesti) suomeksi rustaamani trilogian "Adele-lyriikat" saivatkin sitten jo melko alkuvaiheessa nimikseen Pyörteisiin, Tulimerta päin & Juhlan aika.
Ja paljastettakoon, että aika alussa pohdin, jaksanko todella työstää peräti kolmea sanoitusta suht lyhyen ajan sisällä, omasta elämästä kirjoittaminenhan kun on usein & yleensäkin yllättävänkin raskasta touhua...huoh. Mutta...koska pidin ideaa edes osittain ikiomasta juhlavuoden tunnarista (Juhlan aika) ihan kaikinpuolin mahtavana, enkä niin missään nimessä halunnut luopua jommastakummasta jo aiemmin hienoisesti ideoidusta stoorista, niin...
Joka tapauksessa tuskin ilman tunnari-idistä ei Belle-trilogiaa todella olisi koskaan&ikinä edes syntynyt, joten nyt osaankin olla vain&ainoastaan ylpeä edes minulle itselleni varsin merkittävästä saavutuksesta.
Niin, ja tosiaan... Belle-trilogian / Belle - The Trilogy'n löytää...
Alkaa nyt sitten näyttämään aikamoisen vahvasti siltä, että Belle'n arkisto -sivusto tuleekin jäämään "historiankirjoihin", ja sivuston tilalle astuu juurikin Belle's blogin ihkauusi "sisarblogi", Belle's poetry, mm. selkeästi paremmin hallittavuuden vuoksi.
Ja vielä lopuksi...
Yllättävänkin paljon kaikkea ainakin meikätyttösen kohdalla on jo alkuvuoteen mahtunut, ja oikein hyvä niin.
Muhun todella sattuu se, että ne muutamat eräät ihmiset, joihin joskus kaikesta mahdollisesta huolimatta ihan tosissaan luotin, onnistuvat yhä tänäkin päivänä kusemaan meikäläistä ihan äärimmäisen pahasti silmään. Joka tapauksessa on suorastaan aivan käsittämätöntä, että edelleenkin on kärsittävä itse aiheutetun oikein todellisen emämokan takia, joka vieläpä tapahtui jo vuosia sitten (loppuvuodesta 2007). Eikä tuossa suinkaan vielä kaikki...vaikka emämokani oli kaiken huipuksi aivan täysin tahaton, olen silti joutunut sovittamaan sen jo lukuisia ja taas lukuisia kertoja. Ja tuosta kaikesta sovittamisesta huolimatta minulle on haluttu tehdä oikein todellinen ohari toisensa perään, enkä yhtään ymmärrä, miksi. Joten siis pyydän...
LOPETTAKAA JO, IHAN TOTTA!!! EN ENÄÄ YHTÄÄN SIEDÄ TÄLLAISTA!!!...huoh.
Ja vielä...
Lopetin olemasta ylikiltti tyttö, koska kenties viimeinkin tajusin, etten ainakaan ylikiltteydellä saa ääntäni kuuluviin ollenkaan. Eli tässä(kään) kohtaa ei niin missään nimessä ole kysymys ainakaan huomionhakuisuudesta, ei tosiaankaan...huoh.