Jälleen kerran The Voicea (clicks1 & clicks2 & clicks3 & clicks4) kattoessa tuli koettua "matka maailman ympäri" VarsinVarsin hienoisella tavalla... KIITOS!
Kuka osasi arvata edellisen postauksen kohalla, että... Joko omaan VHBnNine Lives -platan (clicks) taikka sitten olen hommaamassa sen (hommasin mokoman "lähikaupasta" lauantaina), hoh?
Suunnitellessani Céline-tribuuttiani en osannut yhtään kuvitellakaan, että tulisin ihan tosissaan olemaan ihan äärimmäisen syvällä tribuutissani. Ja olen siinä jopa niin(kin) syvällä, ettei muulle musalle löydy taikka ole löytynyt (ainakaan toistaiseksi) kovinkaan paljon sijaa pirrassani. Aika hullua, eikös?
Mutta toisaalta... Olen todella onnistunut löytämään ihan täysin uudenlaisen ilon musankuunteluun ja musaan ylipäätäänkin nimenomaan Céline Dionin ansiosta. Ja kaiken huipuksi en tunne koskaan&ikinä aikaisemmin olleeni yhtä onnessani Dionin musasta kuin nyt ihan tosissaan olen. Kyllä näin on jämpti.
Niin, ja tosiaan... Vielä syy tuon Love Can Move Mountains -musavideon esillelaittoon. No tietysti Célinen omaa nimeä kantavan pitkäsoiton, jolta kyseinen kipale "yllättäen" mm. löytyy, oikeastaan ihan vasta ihan äskettäin olleet "parikymppiset"...woohoo!
Open Arms -kipaleen alkuperäinen esittäjä luonnollisesti siis...enjoy! Mutta...kerrassaan upean ensikosketuksen biisiin kuitenkin sain...yllätys, yllätys...Mariah Carey'n (Daydream -platta) varsin suosiollisella avustuksella.
Paljastus: about pari vuotta Carey ennätti olla oikein todellinen suuridolini, ennen kuin Céline Diononnistui 90-luvun puolivälin jälkimainingeissa "ihan äärimmäisen salakalavalla tavalla" ottamaan hänen paikkansa uutena esikuvanani.