Jostain kumman syystä tuli ruvettua jokin aika sitten jälleen kuuntelemaan Within Temptationin The Unforgiving -plattaa. Ja erityisesti sen Sinéad -kipaletta. Ja tuo biisi on vain nyt SE biisi siltä platalta, ei siinä oikeastaan sen kummempaa...huoh.
Ja vielä...
Kyllähän se aina tuntuu ihan äärimmäisen voimakkaasti syvällä sisimmässä, kun omaa naiseutta tavalla tai toisella mennään koettelemaan ihan äärimmäisen katalalla tavalla. Ja tuli sitten annettua takaisin edes suht samalla mitalla, sillä en vain kertakaikkiaan voinut hyväksyä niin, niin veemäistä kohtelua, ainakaan enää tässä vaiheessa. Ja tunnustettakoon, että samalla tulin valehdelleeksi eräälle, että olisin mukamas mennyt peruuttamaan erään jutun. Ja valehtelin, koska oli vain yksinkertaisesti pakko, vaikka en voi niin millään muotoa sietää valehtelemista...huoh.
Ja vielä lisäksi...
On edelleenkin aikas hyvä fiilis juhlavuoteni tunnarista, ja varsinkin siksi, että sen lyriikat aikasta monestakin syystä saavat minut hymyilemään. Ja kaipa sen lyriikoiden työstäminen olikin aikas voimauttava kokemus, kuinkas ollakaan...huoh.
:-) :-) :-)
P.s.
:-D :-D :-D
