...rakastan kuppinuudeleita...yummyyammy. Tuo keskimmäinen onkin sitten ihan uusi tuttavuus ainakin minulle, että semmosta. ;-P
P.s.
Tuokin tuli sitte tosiaan hommattua eilispäivän puolella, ei yhtään hullumpi platta, taattua The Soundsia. :-D
torstai 31. maaliskuuta 2011
By the way...suorastaan...
...rakastan kuppinuudeleita...yummyyammy. Tuo keskimmäinen onkin sitten ihan uusi tuttavuus ainakin minulle, että semmosta. ;-P
P.s.
Tuokin tuli sitte tosiaan hommattua eilispäivän puolella, ei yhtään hullumpi platta, taattua The Soundsia. :-D
Ihan ehdoton hankinta...
...eilispäivän puolella oli Within Temptationin The Unforgiving -platta, ihan ehdottomasti & todellakin.
Ja luonnollisestikin diggaan WT:n tuoreimmasta tuotoksesta aikasta kovastikin, kuinkas muutenkaan. :-D
P.s.
Vasta platan perusversion hankkimisen jälkeen sain selville, että Limited CD/DVD -versiota on sittenkin saatavilla, tosin se oli hommattava yhdestä toisesta paikasta...heh&huoh. ;-D
Ja luonnollisestikin diggaan WT:n tuoreimmasta tuotoksesta aikasta kovastikin, kuinkas muutenkaan. :-D
P.s.
Vasta platan perusversion hankkimisen jälkeen sain selville, että Limited CD/DVD -versiota on sittenkin saatavilla, tosin se oli hommattava yhdestä toisesta paikasta...heh&huoh. ;-D
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Esittelyssä sekä vanha...
...että uusi läppärihiireni, joka siis on eilispäivän puolella hommattu. Enivei pinkki sen nyt olla pitää, ainakin seuraavat pari vuotta. ;-D
P.s.
Vasemmanpuolimmaiseen olen ainakin jonkin verran koukussa, oikeanpuolimmaiseen taas olen oikeastaan ihan vain hieman koukussa...heh&huoh. Btw...jotkut vissiin sanovat oikeanpuolimmaisia "vanhan miehen karkeiksi"...heh. :-P
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
Myönnettäköön, ettei...
...eilispäivä ainakaan minulla todellakaan mennyt ihan täysin putkeen (eikä kyllä sen puoleen mennyt tämäkään päivä)...huoh, joten...
...päätin alkuillasta (siis juurikin eilispäivänä) käväistä suht pikapikaa kaupassa saadakseni sieltä päivän oikein todelliseksi piristykseksi Michael Monroen Sensory Overdrive -platan. Ja oikein mainiolta tapaukselta tuo platta ihan tosissaan tuntuupi, todellakin, kuinkas muutenkaan. ;-D
P.s.
Ai, ettekö todella uskoneet sanaani?...no ei vaan. ;-P
...päätin alkuillasta (siis juurikin eilispäivänä) käväistä suht pikapikaa kaupassa saadakseni sieltä päivän oikein todelliseksi piristykseksi Michael Monroen Sensory Overdrive -platan. Ja oikein mainiolta tapaukselta tuo platta ihan tosissaan tuntuupi, todellakin, kuinkas muutenkaan. ;-D
P.s.
Ai, ettekö todella uskoneet sanaani?...no ei vaan. ;-P
Ihan ehdoton...
...suosikkipaikkani synnyinkunnassani on ilman muuta ei enempää eikä vähempää kuin Nautelankoski...huoh.
Lähde:
Markunkuvaus.blogit.fi
Lähde:
Fc01.deviantart.com
Lähde:
3.bp.blogspot.com
Lähde:
Static.panoramio.com
Jaa, miksikö juuri Nautelankoski? Noh...koska olen pariinkin otteeseen viettänyt aikaani Nautelankoskella muutaman sydänystäväni kanssa joskus vuosia sitten sekä aikoinaan peräti esiintynytkin siellä tanssin merkeissä (kyllä, luonnon helmassa), yepsis. Btw...koskapa diggaan aikasta kovastikin tanssimisesta, haluaisin olla nykyistä selkeästikin notkeampi yksilö, sitäpaitsi uskon todella, että kyllä vanhakin koira uusia temppuja vielä oppii, se on vain & ainoastaan tahdon asia. ;-D
P.s.
Kipale, joka toimi palkitun "Nautelankoski-projektin" Paholaistanssin (ryhmätanssi) taustamusana. :-)
Lähde:
Markunkuvaus.blogit.fi
Lähde:
Fc01.deviantart.com
Lähde:
3.bp.blogspot.com
Lähde:
Static.panoramio.com
Jaa, miksikö juuri Nautelankoski? Noh...koska olen pariinkin otteeseen viettänyt aikaani Nautelankoskella muutaman sydänystäväni kanssa joskus vuosia sitten sekä aikoinaan peräti esiintynytkin siellä tanssin merkeissä (kyllä, luonnon helmassa), yepsis. Btw...koskapa diggaan aikasta kovastikin tanssimisesta, haluaisin olla nykyistä selkeästikin notkeampi yksilö, sitäpaitsi uskon todella, että kyllä vanhakin koira uusia temppuja vielä oppii, se on vain & ainoastaan tahdon asia. ;-D
P.s.
Kipale, joka toimi palkitun "Nautelankoski-projektin" Paholaistanssin (ryhmätanssi) taustamusana. :-)
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Aiemmin julkaisemattomia...
...kuvia Tossu Tiikeristä, tänäänhän (eli 21.3.) olisi pitänyt olla hänen 1v-syntymäpäivänsä...huoh.
Pakko sanoa: vaikka, "Tikrusein", et olekaan vielä maassa, voit silti levätä rauhassa. :'-)
P.s.
Rakastan. :-)
Pakko sanoa: vaikka, "Tikrusein", et olekaan vielä maassa, voit silti levätä rauhassa. :'-)
P.s.
Rakastan. :-)
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Järkytys seuraa...
...toistaan, nimittäin eilen iltapäivällä menin jonkinasteiseen shokkiin, kun saimme äitini siskolta tietää, että Tossu Tiikeri -kissan tuhkat olikin laitettu pahviuurnan sijasta puu-uurnaan, jolloin Tikrun nyt loppuviikosta koittanut "hautaaminen" ei lopulta todella pahaksi onneksi onnistunutkaan niin millään lailla...huoh. Alunperin olin kyllä sopinut koira-kissaklinikan kanssa, että kissan tuhkat tullaan tietystä syystä laittamaan nimenomaan pahviuurnaan, mutta jossain kohtaa olikin sitten tullut jokin aivan käsittämätön tietokatkos mm. sillä seurauksella, että puu-uurna piti aivan täysin yllättäen tuoda tänne. Eli Tikrun kaunis, pieni puu-uurna (yllä oleva kuva) todella on parhaillaan tuolla olohuoneen hyllyllä odottamassa maahan laittamistaan, jota saakin sitten ihan tosissaan vartoa vielä jonkun aikaa...huoh. Niin, muuten...jos Tossu Tiikeri vielä eläisi, olisi hän huomenna maanantaina täyttänyt vasta vuoden. :'-)
P.s.
Eilispäivänä suoritettuja musalöytöjä, tekivät yhteensä vähän alle 20€, ei paha. :-)
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Paljastus: kiinalainen...
...horoskooppimerkkini on koira, kuten noista kuvista varsin hyvin voitte nähdäkin. Ja koskapa koen, että tuo ekassa kuvassa oleva luonnehdinta koirasta pitää ainakin omalla kohdallani aivan täysin paikkansa, niin...hmm...tiedättekös te itse, mikä oikein olettekaan kiinalaisessa horoskoopissa? :-)
P.s.
Raidan "loppuosa" on minusta aivan äärimmäisen koskettava...huoh. :'-)
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Olemassa on...
...taskukalenterin lisäksi myös toinen tavara, josta en hevillä tule koskaan luopumaan, ja se on...tattadaa...vesipullo...kyllä, kyllä. Vaikka vesi tuleekin vasta toisena maidon jälkeen, siis suosikkijuomistani puhuttaessa, niin kyllä jostain kumman syystä silti vettä tulee maitoa selkeästi enemmän naukkailtua...heh, tai siltä ainakin välillä ihan tosissaan tuntuupi.
Neljä hyvää syytä miksi vettä kannattaa juoda - katso (Voice.fi)
Mutta siis tosiaan, eli vesipullo on yleensä aina, talvetkin, mukanani kulkiessani paikasta toiseen, näin on, että sillä lailla & sitä rataa. ;-)
P.s.
Pakko oikeastaan oli yksi kaunis päivä saada maistaa, ja oikein hyvää oli, kuinkas muutenkaan...heh. ;-P
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
Viikonloput...
...ainakin meikätytön kohdalla ovat nykyään myös "mässyviikonloppuja", elikkä hyvinkin herkutteluun taipuvaisia sellaisia (viikolla en nimittäin herkuttele juuri lainkaan)...heh&huoh. Ja tänä viikonloppuna tuli nyt sitten hommattua mm. juurikin nuo tuossa yllä olevassa kuvassa näkyvät ja olevat "mässytapaukset"...heh, että semmosta. ;-P
P.s.
Dog Speaks 12 Words! (Video.fi.msn.com) :-)
P.P.s.
Slow Motion Kitty Cat (Video.fi.msn.com) :-)
perjantai 11. maaliskuuta 2011
Mitähän paketista...
...mahtaakaan oikein paljastua?
No kahvikuppihan se kera niin tassinsa kuin lautasensakin. Sain nuo lahjaksi ihan tässä hiljattain, ja paljastettakoon, että omistuksessani on jo ainakin kymmenkunta juuri tuollaista "settiä", kaikki tottakai lahjaksi saatuja. Jaa, että keräilijäluonneko?...no kyllä, iha ehottomasti. ;-)
P.s.
Ylläri. :-)
No kahvikuppihan se kera niin tassinsa kuin lautasensakin. Sain nuo lahjaksi ihan tässä hiljattain, ja paljastettakoon, että omistuksessani on jo ainakin kymmenkunta juuri tuollaista "settiä", kaikki tottakai lahjaksi saatuja. Jaa, että keräilijäluonneko?...no kyllä, iha ehottomasti. ;-)
P.s.
Ylläri. :-)
torstai 10. maaliskuuta 2011
Leffa-arvio: Walk The Line
Kyseessä on siis toinen jo vuosia sitten kirjoittamistani leffa-arvioista, enivei enjoy!
---
”MÄ LÄHDEN JACKSON’IIN”
WALK THE LINE
Oscar-voittaja!
Tuotanto- ja julkaisuvuosi: 2005
Maa: Yhdysvallat
Genre: musiikkidraama
Ohjaus: James Mangold
Pääosissa: Joaquin Phoenix, Reese Witherspoon
Jälleen elokuvamaailma on saanut joukkoonsa elämäkertafilmin, eikä suinkaan vähäpätöisintä sellaista. Rock-legenda Johnny Cash’in poismenosta on vasta niin vähän aikaa, että hänen elämänsä ja tekonsa kiinnostavat varmasti monia, niin nykynuoria kuin Cash’in musiikkia aikoinaan intohimoisesti kuunnelleita ikäihmisiäkin. Vaikka miehen nimi on suuri maineeltaan, se ei olisi yhtä suuri ilman hänen vaimoaan June Carter-Cash’iä. Johnny ja June muodostivat yhdessä, vaikeuksistaan huolimatta, vahvan tiimin, jonka voi kuulla ja tuntea Cash’in musiikissa vielä tänäkin päivänä.
Joaquin Phoenix’in roolisuoritus Walk The Line-elokuvassa on ehdottomasti hänen parhaansa, sillä ei ole ikinä helppoa astua sellaisen legendan saappaisiin, kuin Johnny Cash’illa oli eläessään. Eikä kyse ole pelkästään roolisuorituksesta, vaan myös Phoenix’in kyvystä tulkita Cash’ia. Kaikki näyttelijät eivät nimittäin osaa laulaa, tai sitten jotkut eivät ainakaan myönnä osaavansa, mutta nyt Phoenix on yksi heistä, jotka ovat paljastaneet yhden salaisista ministään. Ja samaa tarkoitan myös June Carter’ia (sittemmin Carter-Cash) näyttelevän Reese Witherspoon’in (nykypäivän Sally Field) kohdalla, sillä hänestä on nyt vihdoin tullut vakavammin otettava näyttelijä. Oscar-voittokin vain vahvisti entisestään hänen asemaansa Hollywood'in tähtitaivaan alla.
Loistavista näyttelijä- ja laulusuorituksista (ainakin molemmat pääosanäyttelijöistä suorittavat itse omat lauluosuutensa) huolimatta Walk The Line etenee kuitenkin täysin sen musiikin ehdoilla. Mieleenpainuvin musiikkiosuus on Johnny’n ja June’n (vuonna 1967 Grammy-palkittu) ”Jackson”- duetto, jonka suomalaiset tuntevat paremmin ”Mä lähden Stadiin”-versiona (esittäjinä Lasse Mårtenson ja Carola). Ansaittua huomiota ovat saaneet myös sellaiset Cash-hitit kuten osittain filmin nimessäkin esiintyvä ”I Walk The Line” ja ”Folsom Prison Blues”, jossa Cash kertoo ”vankilavuosistaan” Folsom’in vankilassa, vaikka hän istui putkassa ”vain” pari kertaa. Ironista kyllä, Cash kuitenkin esiintyi useaan otteeseen Folsom’issa ”kautta aikain parhaalle yleisölleen”.
Aivan täydellistä ei Johnny Cash’in musiikin täyttämä elämä kuitenkaan ollut. Hän ajautui uransa huippuhetkinä pillerikierteeseen, josta Cash onneksi pääsi lopulta eroon June’n avulla. Välillä June keskeyttikin oman osuutensa kiertueista juuri Johnny’n takia, mutta Johnny taas oli se, joka sai hänet aina palaamaan takaisin. Näiden kahden henkilön välinen kemia olikin yksi elokuvan kantavista voimista.
Yleensä elämänkertaelokuvat käsittelevät henkilön elämää lähes synnyinhetkestä kuolemaan asti. Walk The Line taas käsittelee Johnny Cash’in elämästä oikeastaan vain palasen (nuoruusvuodet 40-60-luvuilla), joka päättyy hetkeen, jolloin hän sai viimeinkin kaipaamansa hyväksynnän kosinnalleen. Kosinnan kohteena oli siis June Carter, mutta se mitä sen jälkeen tapahtui, taidan todeta, että se on kuitenkin loppujen lopuksi aivan toinen tarina. Tosin sekin musiikin täyttämänä.
****1/2
---
:-D :-D :-D
---
”MÄ LÄHDEN JACKSON’IIN”
WALK THE LINE
Oscar-voittaja!
Tuotanto- ja julkaisuvuosi: 2005
Maa: Yhdysvallat
Genre: musiikkidraama
Ohjaus: James Mangold
Pääosissa: Joaquin Phoenix, Reese Witherspoon
Jälleen elokuvamaailma on saanut joukkoonsa elämäkertafilmin, eikä suinkaan vähäpätöisintä sellaista. Rock-legenda Johnny Cash’in poismenosta on vasta niin vähän aikaa, että hänen elämänsä ja tekonsa kiinnostavat varmasti monia, niin nykynuoria kuin Cash’in musiikkia aikoinaan intohimoisesti kuunnelleita ikäihmisiäkin. Vaikka miehen nimi on suuri maineeltaan, se ei olisi yhtä suuri ilman hänen vaimoaan June Carter-Cash’iä. Johnny ja June muodostivat yhdessä, vaikeuksistaan huolimatta, vahvan tiimin, jonka voi kuulla ja tuntea Cash’in musiikissa vielä tänäkin päivänä.
Joaquin Phoenix’in roolisuoritus Walk The Line-elokuvassa on ehdottomasti hänen parhaansa, sillä ei ole ikinä helppoa astua sellaisen legendan saappaisiin, kuin Johnny Cash’illa oli eläessään. Eikä kyse ole pelkästään roolisuorituksesta, vaan myös Phoenix’in kyvystä tulkita Cash’ia. Kaikki näyttelijät eivät nimittäin osaa laulaa, tai sitten jotkut eivät ainakaan myönnä osaavansa, mutta nyt Phoenix on yksi heistä, jotka ovat paljastaneet yhden salaisista ministään. Ja samaa tarkoitan myös June Carter’ia (sittemmin Carter-Cash) näyttelevän Reese Witherspoon’in (nykypäivän Sally Field) kohdalla, sillä hänestä on nyt vihdoin tullut vakavammin otettava näyttelijä. Oscar-voittokin vain vahvisti entisestään hänen asemaansa Hollywood'in tähtitaivaan alla.
Loistavista näyttelijä- ja laulusuorituksista (ainakin molemmat pääosanäyttelijöistä suorittavat itse omat lauluosuutensa) huolimatta Walk The Line etenee kuitenkin täysin sen musiikin ehdoilla. Mieleenpainuvin musiikkiosuus on Johnny’n ja June’n (vuonna 1967 Grammy-palkittu) ”Jackson”- duetto, jonka suomalaiset tuntevat paremmin ”Mä lähden Stadiin”-versiona (esittäjinä Lasse Mårtenson ja Carola). Ansaittua huomiota ovat saaneet myös sellaiset Cash-hitit kuten osittain filmin nimessäkin esiintyvä ”I Walk The Line” ja ”Folsom Prison Blues”, jossa Cash kertoo ”vankilavuosistaan” Folsom’in vankilassa, vaikka hän istui putkassa ”vain” pari kertaa. Ironista kyllä, Cash kuitenkin esiintyi useaan otteeseen Folsom’issa ”kautta aikain parhaalle yleisölleen”.
Aivan täydellistä ei Johnny Cash’in musiikin täyttämä elämä kuitenkaan ollut. Hän ajautui uransa huippuhetkinä pillerikierteeseen, josta Cash onneksi pääsi lopulta eroon June’n avulla. Välillä June keskeyttikin oman osuutensa kiertueista juuri Johnny’n takia, mutta Johnny taas oli se, joka sai hänet aina palaamaan takaisin. Näiden kahden henkilön välinen kemia olikin yksi elokuvan kantavista voimista.
Yleensä elämänkertaelokuvat käsittelevät henkilön elämää lähes synnyinhetkestä kuolemaan asti. Walk The Line taas käsittelee Johnny Cash’in elämästä oikeastaan vain palasen (nuoruusvuodet 40-60-luvuilla), joka päättyy hetkeen, jolloin hän sai viimeinkin kaipaamansa hyväksynnän kosinnalleen. Kosinnan kohteena oli siis June Carter, mutta se mitä sen jälkeen tapahtui, taidan todeta, että se on kuitenkin loppujen lopuksi aivan toinen tarina. Tosin sekin musiikin täyttämänä.
****1/2
---
:-D :-D :-D
maanantai 7. maaliskuuta 2011
Vuosia sitten...
...päätin eräällä tapaa ruveta kokeilemaan sekä leffa- että dvd-arvioiden kirjoittamista, mutta, mutta...vaikka siis pidinkin kovasti sellaisestakin skriivailumeiningistä, niin silti niiden naputteleminen jostain kumman syystä sittemmin vain jäi. Mut joka tapauksessa...huoh, alla siis toinen hamassa menneisyydessä kirjoittamistani dvd-arvioista, enivei vassokuu vuan.
---
DISNEY’N TAIKAA PARHAIMMILLAAN
BEAUTY AND THE BEAST-SPECIAL LIMITED EDITION
Valmistusvuosi: 1991
Maa: Yhdysvallat
Genre: piirretty
Formaatti: Disney-DVD
Kaunottaren ja Hirviön tarina on lumonnut ihmisiä jo satojen, ellei jopa tuhansien vuosien ajan, sillä se on juuriensa vuoksi oikeastaan yhtä vanha kuin aika. Disney alkoi kehitellä omaa versiotaan tarinasta jo 1930-luvulla, ja uudestaan 1950-luvulla, mutta edelleen kyseinen satu oli kova pala silloisille Disney’n animaattoreille. 1980-luvun lopulla, Disney’n silloinen pääjohtaja Roy E. Disney (Walt Disney’n veljenpoika), päätti uudistaa yhtiötä vastaamaan uuden sukupolven tarpeita. Pienen Merenneidon suurmenestyksen myötä mietittiinkin jo seuraavaa askelta ja yksi idea pyöri mielessä jatkuvasti. Ja loppu onkin sitten (viimein) historiaa, sillä Kaunotar ja Hirviö on Disney’n historiassa ainoa piirretty, joka on saanut parhaan elokuvan Oscar-ehdokkuuden. Tätä ei siis edes itse herra Walt Disney ollut saanut koskaan kokea, vaikka muita Oscareita satelikin. Kuitenkin ehdokkuus on loppujen lopuksi hänen ansiotaan, sillä Walt oli se, joka otti aikoinaan Kaunottaren ja Hirviön Disney-arkistoon muiden tarinoiden joukkoon.
Kaunotar ja Hirviö kertoo kauniista lukutoukka Bellestä, jonka Maurice-isä lähtee esittelemään kehittelemäänsä keksintöä pitkän matkan päässä oleville messuille. Matkalle hän lähtee perheen Filip-hevosen vetämillä kärryillä. Kun hevonen palaakin äkkiä kotiin ilman Maurice’a, lähtee Belle Filipin kanssa etsimään häntä. Tiet johtavat lopulta suureen linnaan, mistä Belle löytää isänsä vankityrmästä, jonne Hirviö oli hänet sulkenut. Tyttö ehdottaa Hirviölle, että hän jää linnaan sillä ehdolla, että Maurice päästetään pois tyrmästä. Maurice vapautetaan ja Belle jää linnaan. Ajan kuluessa Belle ystävystyy Hirviön kanssa ja vähitellen ystävyys muuttuu rakkaudeksi linnan palvelijoiden (jotka eivät ole ihan niitä perinteisempiä) riemuksi. Kuitenkin Maurice päättää lopulta itse pelastaa tyttärensä Hirviön kynsistä ja eräällä Bellen ihailijallakin on omia suunnitelmia tytön suhteen.
Koska kyseessä on Kaunottaren ja Hirviön juhlajulkaisu, elokuva on hieman alkuperäistä piirrettyä pidempi. Se sisältää alun perin leikkauspöydälle jääneen, tosin sittemmin hiotun, musiikkikohtauksen, joka keskittyy aiempaa enemmän linnan palvelijoiden näkökulmaan Bellen ja Hirviön välisestä ystävyydestä. Kohtaus on sikälikin merkittävä, että se kertoo myös nykypäivän piirrostekniikasta, joka alkuperäistä Kaunotarta ja Hirviötä tehdessä oli lähes alkutekijöissään. Kohtauksen tekemisen vaikeus saattoikin olla juuri yksi niistä syistä, miksi alkuperäinen musiikkikohtaus päätettiin aikoinaan jättää elokuvasta pois.
Lisämateriaaleja DVD:llä on aika niukalti, sillä elokuvasta on olemassa vielä Special Edition tupla-DVD-versio, jossa extroja sitten piisaakin. Mutta onhan tämäkin levy parempi kuin ei mitään, sillä sain kuitenkin kokoelmiini jälleen yhden Celine Dionin musiikkivideon, jossa laulajatar esittää Beauty and the Beast-dueton Beabo Bryson’in kanssa. Videolla näkyy myös pätkiä piirretystä. Levyllä on myös toinenkin Beauty and the Beast-video, mutta se on tehty selvästi enemmän DVD:n markkinointitarkoituksessa. Making of-dokumentti taas on aikamoisen lyhyt, mutta hyvä tiivistelmä piirroselokuvan tekoprosessista. Myös molemmat interaktiiviset pelit ovat varsin viihdyttäviä, jos ei satu olemaan muuta tekemistä.
Kaunotar ja Hirviö on minulle itselleni oikeastaan enemmän kuin pelkkä satu. Välillä nimittäin tuntuu siltä, kuin tarina kertoisi minusta itsestäni, ja tämä asia saakin minut joskus mietteliääksi. Ainakin Bellessä ja minussa on mielestäni aika paljonkin samaa: me molemmat olemme seikkailunhaluisia ja haaveilevia täysromantikkoja. Niin, ja eläinrakkaitakin, sillä kummallakin on kyky nähdä, ei vain ihmisen, vaan myös eläimen sisimpään ainoastaan katsomalla silmiin.
Upeasta musiikistaan Oscar-palkitulla piirroselokuvalla on selkeä sanomansa: rakkaus parantaa sen kaikkein kyynisimmänkin. Belle pelkäsi aluksi Hirviötä, eikä Hirviölläkään ollut kovin paljon odotuksia tytön suhteen, vaikka kaikki olikin oikeastaan kiinni Bellestä. Neuvokkaiden palvelijoidensa ansiosta Hirviö sai kun saikin lopulta Bellen puolelleen, ja näin tarina saattoi vähitellen jatkua kohti loppuhuipennustaan.
*****
---
Kiesus, miten paljon olenkaan oikein kehittynyt kirjoittajana Kaunotar ja Hirviö -dvd-arvioni kirjoittamisen jälkeen, nimittäin huomaan kyllä, miten paljon aivan täysin hölmöjä kirjoitusvirheitä tuo teksti oikein sisältää...huoh. Mutta toivottavasti piditte silti edes jotenkin arviosta, ja pakkohan minun itsenikin on siitä edes jotenkin pitää, ja varsinkin, kun ihan koko stoori kyseisestä kaksikosta on vähintäänkin minulle niin, niin iso asia, ettei niin mitään rajaa.
:-D :-D :-D
---
DISNEY’N TAIKAA PARHAIMMILLAAN
BEAUTY AND THE BEAST-SPECIAL LIMITED EDITION
Valmistusvuosi: 1991
Maa: Yhdysvallat
Genre: piirretty
Formaatti: Disney-DVD
Kaunottaren ja Hirviön tarina on lumonnut ihmisiä jo satojen, ellei jopa tuhansien vuosien ajan, sillä se on juuriensa vuoksi oikeastaan yhtä vanha kuin aika. Disney alkoi kehitellä omaa versiotaan tarinasta jo 1930-luvulla, ja uudestaan 1950-luvulla, mutta edelleen kyseinen satu oli kova pala silloisille Disney’n animaattoreille. 1980-luvun lopulla, Disney’n silloinen pääjohtaja Roy E. Disney (Walt Disney’n veljenpoika), päätti uudistaa yhtiötä vastaamaan uuden sukupolven tarpeita. Pienen Merenneidon suurmenestyksen myötä mietittiinkin jo seuraavaa askelta ja yksi idea pyöri mielessä jatkuvasti. Ja loppu onkin sitten (viimein) historiaa, sillä Kaunotar ja Hirviö on Disney’n historiassa ainoa piirretty, joka on saanut parhaan elokuvan Oscar-ehdokkuuden. Tätä ei siis edes itse herra Walt Disney ollut saanut koskaan kokea, vaikka muita Oscareita satelikin. Kuitenkin ehdokkuus on loppujen lopuksi hänen ansiotaan, sillä Walt oli se, joka otti aikoinaan Kaunottaren ja Hirviön Disney-arkistoon muiden tarinoiden joukkoon.
Kaunotar ja Hirviö kertoo kauniista lukutoukka Bellestä, jonka Maurice-isä lähtee esittelemään kehittelemäänsä keksintöä pitkän matkan päässä oleville messuille. Matkalle hän lähtee perheen Filip-hevosen vetämillä kärryillä. Kun hevonen palaakin äkkiä kotiin ilman Maurice’a, lähtee Belle Filipin kanssa etsimään häntä. Tiet johtavat lopulta suureen linnaan, mistä Belle löytää isänsä vankityrmästä, jonne Hirviö oli hänet sulkenut. Tyttö ehdottaa Hirviölle, että hän jää linnaan sillä ehdolla, että Maurice päästetään pois tyrmästä. Maurice vapautetaan ja Belle jää linnaan. Ajan kuluessa Belle ystävystyy Hirviön kanssa ja vähitellen ystävyys muuttuu rakkaudeksi linnan palvelijoiden (jotka eivät ole ihan niitä perinteisempiä) riemuksi. Kuitenkin Maurice päättää lopulta itse pelastaa tyttärensä Hirviön kynsistä ja eräällä Bellen ihailijallakin on omia suunnitelmia tytön suhteen.
Koska kyseessä on Kaunottaren ja Hirviön juhlajulkaisu, elokuva on hieman alkuperäistä piirrettyä pidempi. Se sisältää alun perin leikkauspöydälle jääneen, tosin sittemmin hiotun, musiikkikohtauksen, joka keskittyy aiempaa enemmän linnan palvelijoiden näkökulmaan Bellen ja Hirviön välisestä ystävyydestä. Kohtaus on sikälikin merkittävä, että se kertoo myös nykypäivän piirrostekniikasta, joka alkuperäistä Kaunotarta ja Hirviötä tehdessä oli lähes alkutekijöissään. Kohtauksen tekemisen vaikeus saattoikin olla juuri yksi niistä syistä, miksi alkuperäinen musiikkikohtaus päätettiin aikoinaan jättää elokuvasta pois.
Lisämateriaaleja DVD:llä on aika niukalti, sillä elokuvasta on olemassa vielä Special Edition tupla-DVD-versio, jossa extroja sitten piisaakin. Mutta onhan tämäkin levy parempi kuin ei mitään, sillä sain kuitenkin kokoelmiini jälleen yhden Celine Dionin musiikkivideon, jossa laulajatar esittää Beauty and the Beast-dueton Beabo Bryson’in kanssa. Videolla näkyy myös pätkiä piirretystä. Levyllä on myös toinenkin Beauty and the Beast-video, mutta se on tehty selvästi enemmän DVD:n markkinointitarkoituksessa. Making of-dokumentti taas on aikamoisen lyhyt, mutta hyvä tiivistelmä piirroselokuvan tekoprosessista. Myös molemmat interaktiiviset pelit ovat varsin viihdyttäviä, jos ei satu olemaan muuta tekemistä.
Kaunotar ja Hirviö on minulle itselleni oikeastaan enemmän kuin pelkkä satu. Välillä nimittäin tuntuu siltä, kuin tarina kertoisi minusta itsestäni, ja tämä asia saakin minut joskus mietteliääksi. Ainakin Bellessä ja minussa on mielestäni aika paljonkin samaa: me molemmat olemme seikkailunhaluisia ja haaveilevia täysromantikkoja. Niin, ja eläinrakkaitakin, sillä kummallakin on kyky nähdä, ei vain ihmisen, vaan myös eläimen sisimpään ainoastaan katsomalla silmiin.
Upeasta musiikistaan Oscar-palkitulla piirroselokuvalla on selkeä sanomansa: rakkaus parantaa sen kaikkein kyynisimmänkin. Belle pelkäsi aluksi Hirviötä, eikä Hirviölläkään ollut kovin paljon odotuksia tytön suhteen, vaikka kaikki olikin oikeastaan kiinni Bellestä. Neuvokkaiden palvelijoidensa ansiosta Hirviö sai kun saikin lopulta Bellen puolelleen, ja näin tarina saattoi vähitellen jatkua kohti loppuhuipennustaan.
*****
---
Kiesus, miten paljon olenkaan oikein kehittynyt kirjoittajana Kaunotar ja Hirviö -dvd-arvioni kirjoittamisen jälkeen, nimittäin huomaan kyllä, miten paljon aivan täysin hölmöjä kirjoitusvirheitä tuo teksti oikein sisältää...huoh. Mutta toivottavasti piditte silti edes jotenkin arviosta, ja pakkohan minun itsenikin on siitä edes jotenkin pitää, ja varsinkin, kun ihan koko stoori kyseisestä kaksikosta on vähintäänkin minulle niin, niin iso asia, ettei niin mitään rajaa.
:-D :-D :-D
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Tiedättekö...
...en sitten yhtään muista, olenko tuonut julki kohta esille nostettavaa listausta aiemmin, mutta tuonpahan mokoman nyt julki kuitenkin, elikkä kyseessä on siis lista leffoista, joiden aikana olen enemmän tai vähemmän itkeä tihrustellut...(heh&)huoh. Mut joka tapauksessa tuossa alla ovat siis ne tsekkaamani nyyhkyleffat, mitkä ainakin tällä haavaa tulevat meikätytölle mieleen, sillä kaikkia näkemiäni itkufilkkoja en vain yksinkertaisesti nyt muista, että näin.
Yllätys, yllätys...joukossa ei todella ole esim. Titanicia, joka tosiaan kuuluu, ainakin uskoakseni siis, nyyhkyleffojen eliittiin. Mutta siis...noh...no vaikka oonkin aika herkkä yksilö persoonaltani, niin silti ihan liian helposti ainakaan meikätytön kyynelkanavat eivät ihan aikuisten oikeasti kuitenkaan aukea, että sillä viisiin. :-)
P.s.
Jotain aivan täysin erilaista musaa tällä kertaa, enivei enjoy! ;-)
- Armageddon
- Beethovenin toinen
- Ghost - näkymätön rakkaus
- Kaunotar ja Hirviö
- Kotia kohti - uskomaton seikkailu
- Leijonakuningas
- Muistojen polku
- Oliver ja kumppanit
- Pocahontas
- Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu
- Topi ja Tessu
- Ylpeys ja ennakkoluulo
Yllätys, yllätys...joukossa ei todella ole esim. Titanicia, joka tosiaan kuuluu, ainakin uskoakseni siis, nyyhkyleffojen eliittiin. Mutta siis...noh...no vaikka oonkin aika herkkä yksilö persoonaltani, niin silti ihan liian helposti ainakaan meikätytön kyynelkanavat eivät ihan aikuisten oikeasti kuitenkaan aukea, että sillä viisiin. :-)
P.s.
Jotain aivan täysin erilaista musaa tällä kertaa, enivei enjoy! ;-)
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Voisinpa oikeastaan tällä...
Nuo pikku kulhossa olevat "otukset"...
...on pikkusysterini kiikuttanut Thaimaasta.
...kertaa kertoilla pari päivää sitten iltapäivällä näkemästäni ihan riittävän karmeasta painajaisesta, jossa tapahtui sellaista, että...huoh...noh, sain siinä tietää, että eräällä äärimmäisen läheisellä ystävälläni (ystäväni henkilöllisyyttä en valitettavasti suostu lainkaan paljastamaan, sorry) on vakava sairaus, anemia nimittäin, ja vaikka kuinka tein kaikkeni, että lopultakin pääsisin hänen luokseen, minulle ei silti haluttu kertoa, missä hän oikein on, vaikka olinkin ihan monsterimaisen huolissani hänestä. Minulle tosin näytettiin jotain lomakkeenomaista paperia, johon oli kirjoitettu kaiketi jotain hyvin tärkeää & olennaistakin mahdollisesti juuri ystävääni liittyen, mutta koska paperin sisältämä teksti oli todella sotkuisasti kirjoitettu, niin en tietenkään saanut siitä tekstistä niin yhtään mitään selvää. Ja se meikätytön jatkuva itkettäminen siinä painajaisessa...huoh, joka tapauksessa sitten herättyäni jotenkin vain alkoi siinä olkkarin sohvalla istuessani (nukahdin siis taas vaihteeksi olohuoneen sohvalle...huoh) tuntumaan ihan siltä, kuin "joku" haluaisi ihan väen väkisin pakoilla minua, enkä oikeastaan yhtään ymmärrä/ymmärtänyt, miksi...huoh, mutta että sellainen painajaisenpoikanen siis, yeps.
Oukey doukey, elikkä vielä ennen hymiökolmikon ilmestymistä taidanpa nyt sitten tällä kertaa nostaa lautaselle vaihteeksi tuollaisen ihan mahtivideoon johtavan linkin, enivei enjoy!
Yksinoikeudella MSN:llä: Lady Gaga julkaisee uusimman singlensä Mugler -muotinäytöksessä Pariisissa! (Msn.com)
:-D :-D :-D
P.s.
Jos ihan välttämättä haluatte vielä tietää, missäpäin Thaimaata pikkusysterini vähän aikaa sitten oikein lomaili, niin tuosta yllä olevasta kuvatuksestahan ainakin luulen teidän saavan sen selville. :-)
...on pikkusysterini kiikuttanut Thaimaasta.
...kertaa kertoilla pari päivää sitten iltapäivällä näkemästäni ihan riittävän karmeasta painajaisesta, jossa tapahtui sellaista, että...huoh...noh, sain siinä tietää, että eräällä äärimmäisen läheisellä ystävälläni (ystäväni henkilöllisyyttä en valitettavasti suostu lainkaan paljastamaan, sorry) on vakava sairaus, anemia nimittäin, ja vaikka kuinka tein kaikkeni, että lopultakin pääsisin hänen luokseen, minulle ei silti haluttu kertoa, missä hän oikein on, vaikka olinkin ihan monsterimaisen huolissani hänestä. Minulle tosin näytettiin jotain lomakkeenomaista paperia, johon oli kirjoitettu kaiketi jotain hyvin tärkeää & olennaistakin mahdollisesti juuri ystävääni liittyen, mutta koska paperin sisältämä teksti oli todella sotkuisasti kirjoitettu, niin en tietenkään saanut siitä tekstistä niin yhtään mitään selvää. Ja se meikätytön jatkuva itkettäminen siinä painajaisessa...huoh, joka tapauksessa sitten herättyäni jotenkin vain alkoi siinä olkkarin sohvalla istuessani (nukahdin siis taas vaihteeksi olohuoneen sohvalle...huoh) tuntumaan ihan siltä, kuin "joku" haluaisi ihan väen väkisin pakoilla minua, enkä oikeastaan yhtään ymmärrä/ymmärtänyt, miksi...huoh, mutta että sellainen painajaisenpoikanen siis, yeps.
Oukey doukey, elikkä vielä ennen hymiökolmikon ilmestymistä taidanpa nyt sitten tällä kertaa nostaa lautaselle vaihteeksi tuollaisen ihan mahtivideoon johtavan linkin, enivei enjoy!
Yksinoikeudella MSN:llä: Lady Gaga julkaisee uusimman singlensä Mugler -muotinäytöksessä Pariisissa! (Msn.com)
:-D :-D :-D
P.s.
Jos ihan välttämättä haluatte vielä tietää, missäpäin Thaimaata pikkusysterini vähän aikaa sitten oikein lomaili, niin tuosta yllä olevasta kuvatuksestahan ainakin luulen teidän saavan sen selville. :-)
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Elämää menetyksen...
...jälkeen...jooh, elikkäs oikein hyvin on kaikki tähän asti mennyt, kaikesta huolimatta, uskokaa pois. Ja ihan suoraan sanottuna...huoh, en voinut ollenkaan sietää sitä yletöntä hössöttämistä, jota näissä olosuhteissa nimenomaan minun kohdallani valitettavasti onnistuttiin Tossu Tiikerin poismenon myötä ihan riittävästi "harrastamaan"...kyllä, kyllä. Ja kaikki siis oikeastaan "ihan vain" sen takia, että jouduin ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni suorittamaan ihan äärimmäisen raskaan tehtävän...huoh. Onneksi kuitenkin päätin pistää stopin kaikelle sille häsläämiselle oikeastaan jo ihan heti alkuunsa, sillä olisin ihan aikuisten oikeasti pian ollut oikein todellisen hermoromahduksen partaalla, mikäli en olisi mennyt ollenkaan niin tekemään...huoh.
Eli kuten voinette havaita, minulla on aivan omat keinoni selvitä kaikenmaailman koettelemuksista, eli aivan...kukin tavallaan siis, nimenomaan. No...yksi merkittävimmistä selviytymiskeinoista ainakin omalla kohdallani on ilman muuta (ollut) kirjoittaminen, kuinkas muutenkaan, mutta...lisäksi on - viime viikon tapahtumia siis koskien - kiittäminen myös erästä hyvin läheistä ystävääni, joka onneksi välittömästi todella jaksoi kuunnella minua & minun varsin raskaita aatoksiani koko menosta&meiningistä, eli iso KIITOS koko sydämeni pohjasta, miss ya lot...huoh.
Veikkasin, että Emmojen & Oscareiden muodostaman oikein todellisen superviikonlopun myötä - viime maanantaina vihdoin julkaistusta Lady GaGan Born This Way -musavideosta nyt puhumattakaan - tulen olemaan ihan kuin uusi ihminen, ja melkoisen rankoista tapahtumista huolimatta aika hyvin se paikkansa todella pitääpi, sillä olen ollut jo vuosikausia aivan hillitön kaikensorttisten palkintogaalojen fanittaja, joten melkoisia piristysruiskeitahan molemmat gaalat ainakin itselleni lopulta olivat...huh. Ja...huoh, aikasta isokin yllätys itselleni oli nimenomaan se, ettei minua nukuttanut Oscareiden aikana oikeastaan ollenkaan, toisin kuin esim. vuosi sitten ulostulleen Oscar -gaalan aikana, mutta ehkäpä sitten fiilis tällä kertaa vain oli huomattavasti paremmin katossa kuin viime vuonna...heh&huoh, että sillä viisiin.
Tota, tota...lisättäköön tähän loppuun nyt sitten pari linkkiä kahteen aivan mahtivideoon, molemmat vähintäänkin oman pikku pääkoppani sisällä naurattivat ihan riittävänpuoleisesti, enivei vassokuu vuan...hehe.
Isä sai hylkäyskirjeen, josta vauva tykkää (IS)
&
Löhöävä kollikissa näyttää peukkua - katso video (IS)
:-P :-P :-P
P.s.
Haluaisin joskus edes kerran kokeilla karaokena, oikeasti. :-)
Eli kuten voinette havaita, minulla on aivan omat keinoni selvitä kaikenmaailman koettelemuksista, eli aivan...kukin tavallaan siis, nimenomaan. No...yksi merkittävimmistä selviytymiskeinoista ainakin omalla kohdallani on ilman muuta (ollut) kirjoittaminen, kuinkas muutenkaan, mutta...lisäksi on - viime viikon tapahtumia siis koskien - kiittäminen myös erästä hyvin läheistä ystävääni, joka onneksi välittömästi todella jaksoi kuunnella minua & minun varsin raskaita aatoksiani koko menosta&meiningistä, eli iso KIITOS koko sydämeni pohjasta, miss ya lot...huoh.
Veikkasin, että Emmojen & Oscareiden muodostaman oikein todellisen superviikonlopun myötä - viime maanantaina vihdoin julkaistusta Lady GaGan Born This Way -musavideosta nyt puhumattakaan - tulen olemaan ihan kuin uusi ihminen, ja melkoisen rankoista tapahtumista huolimatta aika hyvin se paikkansa todella pitääpi, sillä olen ollut jo vuosikausia aivan hillitön kaikensorttisten palkintogaalojen fanittaja, joten melkoisia piristysruiskeitahan molemmat gaalat ainakin itselleni lopulta olivat...huh. Ja...huoh, aikasta isokin yllätys itselleni oli nimenomaan se, ettei minua nukuttanut Oscareiden aikana oikeastaan ollenkaan, toisin kuin esim. vuosi sitten ulostulleen Oscar -gaalan aikana, mutta ehkäpä sitten fiilis tällä kertaa vain oli huomattavasti paremmin katossa kuin viime vuonna...heh&huoh, että sillä viisiin.
Tota, tota...lisättäköön tähän loppuun nyt sitten pari linkkiä kahteen aivan mahtivideoon, molemmat vähintäänkin oman pikku pääkoppani sisällä naurattivat ihan riittävänpuoleisesti, enivei vassokuu vuan...hehe.
Isä sai hylkäyskirjeen, josta vauva tykkää (IS)
&
Löhöävä kollikissa näyttää peukkua - katso video (IS)
:-P :-P :-P
P.s.
Haluaisin joskus edes kerran kokeilla karaokena, oikeasti. :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
