Niin se aika vaan taas on hurahtanut, ja enää reilu kuukausi harjoittelua jäljellä. Tässä parin päivän sisällä on tapahtunut kaikenlaisia sattumuksia: mp3-soittimeni onnistui hajoamaan hetkeksi (onneksi reset -painikkeet on keksitty, luojan kiitos), kouluhommat taas vaihteeksi tökkivät ja veskin käsipaperiteline oli rojahtaa päälle. Ei kyllä tosin heilläkään mene kovin hyvin tällä hetkellä. No, onneksi huomenna on keskiviikko, jonka pitäisi olla onnenpäiväni. Ainakin käyn viimeistelemässä tulevat kesätyökuvioni. Että siltä pohjalta.
Vappukin on kohta taas ovella. Ja vielä keskellä viikkoa, pah. Olisipa ollut perjantaina tai maanantaina, niin olisi voinut pitää pidemmän viikonlopun, mutta kun ei niin ei. Jos vaikka koittaisi vähän siivoskella vapunpäivänä, niin voisi tulla edes vähän parempi fiilis, kun kerran työväen juhlaa vietetään. Ja hyvää musiikkia soimaan taustalle myös, tottakai. Ai niin, ja pitääkin sitten hommata jompikumpi iltapäivälehtien vappu -erikoisnumeroista huviksi ja ajankuluksi. Ai joo, damn, systeri täyttää vuosia vapunaattona, onnittelut vain etukäteen, jos tänne jotenkin olet sattunut eksymään.
Tänään tulee MTV3:lta klo 21:00 tämän hetken ehdoton suosikkisarjani, Todistettavasti syyllinen. Siinä Philadelphian poliisi etsivä Lilly Rush etunenässä selvittää jo vanhentuneita rikoksia uusien todisteiden valossa. Ehdottomasti katsomisen arvoinen sarja, joka sisältää myös melkoisen hyvää musiikkia. Olen aina rakastanut tv-sarjoja, jotka ruokkivat jollakin tavalla älyä ja mielikuvitustakin, ja tämä sarja on juuri sellainen.
Päivä täällä harjoittelupaikassani alkaa pikkuhiljaa olla purkissa, ja kohta pääsen käväisemään kaupungilla, ja etsimään paikallislehteä, johon eräs hyvä ystäväni on tehnyt jutun Jarkko Valteesta ja Osku Heiskasesta. Ja jos joku ei tiedä, keitä he oikein ovat, niin drag -artisteista onpi sitten kyse. Ja Valteehan on myös tuttu Suomen Idolsin toiselta kaudelta tuomarin roolista. Artikkeli löytyypi sitten täältä, jos joku haluaa sen lukaista.
Aurinko paistaa juuri tällä hetkellä. Olisikohan tänään pitkästä aikaa kunnon jäätelön paikka?
Kevätterveisin,
TJH ;-)
tiistai 22. huhtikuuta 2008
sunnuntai 24. helmikuuta 2008
Syvä huokaus...
Hiihtoloma on kohta kääntymässä kohti loppuhuipennustaan, sillä juuri tämä loma on aina opiskelukausina päättynyt jok'ikinen kerta Oscar -gaalaan. Tasan yhden kerran olen katsonut palkintojenjako-osuuden alusta loppuun, ja se oli vuonna 2004, kun Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu sai 11 Oscariaan. Ja vielä hienommaksi homman tekee se, että elokuva on peräti ainoa, joka sai Oscar -pystit kaikista niistä kategorioista, joista se oli ehdollakin. Muut 11 Oscarin elokuvat, eli Ben-Hur ja Titanic, eivät siihen kyenneet. Joten mielestäni Kuninkaan paluu on siten kiistaton ykkönen ainakin pysteillä mitattuna.
Minulla on aina lomilla ollessani tapana käydä kaupungilla shoppailemassa normaalia enemmän, joten tämäkään loma ei siten tehnyt poikkeusta sen suhteen. Mutta aina jos minut näkee shoppailemassa, kiertelen vaateliikkeiden sijaan lähinnä musaliikkeitä. Kyllä minä joskus shoppailen kuteitakin, mutta vain silloin, kun niitä suinkin tarvitsen. Olen siis kaukana muodin orjasta. Ja yleensä alennusmyynnit ovat juuri niitä, jotka minut saavat vaatteiden suhteen liikkeelle. Mutta siirrynpä nyt vaatteista musiikin maailmaan. Täällä äitini kotikaupungissa, jossa nyt parhaillaan olen, on itselläni kolme vakkarimusaliikettä. Perjantaina sitten olin pitkästä aikaa liikenteessä tässä samaisessa kaupungissa, ja minun oli tarkoitus hoitaa asiani parin tunnin sisällä, jotta olisin ehtinyt samalla bussilipulla takaisin. Ekassa vierailemassani liikkeessä minun oli tarkoitus ostaa yksi paria päivää aikaisemmin julkaistu single, mutta ilmeni, että julkaisupäivää olikin (jälleen kerran) siirretty muutaman viikon päähän. Voihan nenä! No, löysin sitten käytettyjen levyjen hyllystä todellisen singlelöydön, joten ei ainakaan tarvinnut lähteä tyhjin käsin liikkeestä. Sen jälkeen suuntasin sitten kahteen muuhun vakkaripaikkaani, joista niistäkin löysin pari mukavaa pikkukivaa. Käydessäni pikaisesti ruokakaupassa, ennen lähtöä bussipysäkille huomasin hanskojeni yhtäkkiä kadonneen kassistani. No, ei auttanut kuin lähteä etsimään niitä kissojen ja koirien kanssa. Mutta ainakin se oli selvää, että bussiin ei samalla lipulla ole enää asiaa. Koska olin käynyt onneksi vain kolmessa paikassa, ei etsimisen olisi ainakaan pitänyt tuottaa mitään suuria vaikeuksia, mutta kun oli käynyt jokaisessa niistä 2-3 kertaa, alkoi tilanne näyttää aikasta toivottomalta. Ei nyt sinänsä hanskojen häviämisen pitäisi tuntua maailmanlopulta, sitä tapahtuu joka paikassa päivittäin, mutta kyllä tällainenkin tilanne pistää joka tapauksessa harmittamaan. Päätin sitten vielä kerran käydä yhdessä niistä kolmesta liikkeestä, ja kuinka ollakaan, hanskat löytyivät sittenkin. Ne nimittäin olivat olleet sellaisessa paikassa, etten ollut muistanut, mihin olin ne jättänyt. Joku toinen asiakas oli sitten huomannut hanskani, ja antanut ne myyjille talteen. Kun sitten saavuin taas etsimään niitä liikkeestä, myyjät kysyivät, olinko minä se, joka etsi hanskojaan, niin olin aivan syystäkin onnessani. Joten kiitän sydämestäni sitä, jonka ansiosta ne eivät ainakaan hävinneet teille tietymättömille. Kiitos siis sinulle, kuka lie olitkin, todella paljon. Jos en olisi löytänyt hanskojani enää, olisin tällöin rankaissut itseäni kävelemällä kotiin, mutta siihen ei sitten ollutkaan tarvetta. Siitä liikkeestä toiseen huseeraamisesta seurasi myös se, että sokeritasapainoni oli äitynyt pikkuisen alhaiseksi, koska en ollut syönyt moneen tuntiin mitään, joten suuntasin sitten yhteen hampurilaisbaariin jäätelölle. Päätin kysyä myyjän mielipidettä kolmesta eri vaihtoehdosta, ja päädyin sellaiseen, missä oli mm. paloiteltuna minttu-Dominoa. Yam. Ja sen jälkeen suuntasin sitten kokan kohti bussipysäkkiä ja kotia.
Voi ei, onkohan tuollainen hajamielisyys merkki siitä, että alkaa tulla vanhaksi? Oikeastaan vihaan ajoittaista hajamielisyyttäni, koska olen muuten varsinkin tavaroideni suhteen todella tarkka tyttö. Kutsuisin sitä oikeastaan ennemminkin eräänlaiseksi persoonallisuushäiriöksi, koska se ei millään tavalla mene yksiin yltiöpäisen tarkkuuden kanssa. Mutta olipahan tässä souvissa yksi valoisakin puoli: möhläilyn ansiosta tuli taas koettua jälleen kerran uusi ja huikea makuelämys, kulinaristi kun olen.
Olisikohan perjantaisissa tapahtumissa ainesta Oscarin arvoiselle suoritukselle esim. tarinan tai "näyttelemisen" osalta? Kiltti perhetyttö kohtaa täysin odottamattomia vastoinkäymisiä, jolloin tytölle jotain todella tärkeää katoaa yhtäkkiä, ja hänen maailmansa on romahtaa siihen paikkaan. Onneksi paikalle saapuu pelastava enkeli, joka lopulta johdattaa hänet makujen ihmeelliseen maailmaan, ja kaikki asiat sen myötä silminnähden kirkastuvat. Siinä synopsis näin lyhykäisyydessään. Hiomista tuo kyllä hieman vaatii, ennen kuin sitä edes kehtaa tarjota kenellekään. Ja ties vaikka se Oscar jonakin päivänä tulla tupsahtaisi syliin, ei sitä koskaan tiedä.
Gaala-aamua odotellessa.
Trqn,
TJH :-)
Minulla on aina lomilla ollessani tapana käydä kaupungilla shoppailemassa normaalia enemmän, joten tämäkään loma ei siten tehnyt poikkeusta sen suhteen. Mutta aina jos minut näkee shoppailemassa, kiertelen vaateliikkeiden sijaan lähinnä musaliikkeitä. Kyllä minä joskus shoppailen kuteitakin, mutta vain silloin, kun niitä suinkin tarvitsen. Olen siis kaukana muodin orjasta. Ja yleensä alennusmyynnit ovat juuri niitä, jotka minut saavat vaatteiden suhteen liikkeelle. Mutta siirrynpä nyt vaatteista musiikin maailmaan. Täällä äitini kotikaupungissa, jossa nyt parhaillaan olen, on itselläni kolme vakkarimusaliikettä. Perjantaina sitten olin pitkästä aikaa liikenteessä tässä samaisessa kaupungissa, ja minun oli tarkoitus hoitaa asiani parin tunnin sisällä, jotta olisin ehtinyt samalla bussilipulla takaisin. Ekassa vierailemassani liikkeessä minun oli tarkoitus ostaa yksi paria päivää aikaisemmin julkaistu single, mutta ilmeni, että julkaisupäivää olikin (jälleen kerran) siirretty muutaman viikon päähän. Voihan nenä! No, löysin sitten käytettyjen levyjen hyllystä todellisen singlelöydön, joten ei ainakaan tarvinnut lähteä tyhjin käsin liikkeestä. Sen jälkeen suuntasin sitten kahteen muuhun vakkaripaikkaani, joista niistäkin löysin pari mukavaa pikkukivaa. Käydessäni pikaisesti ruokakaupassa, ennen lähtöä bussipysäkille huomasin hanskojeni yhtäkkiä kadonneen kassistani. No, ei auttanut kuin lähteä etsimään niitä kissojen ja koirien kanssa. Mutta ainakin se oli selvää, että bussiin ei samalla lipulla ole enää asiaa. Koska olin käynyt onneksi vain kolmessa paikassa, ei etsimisen olisi ainakaan pitänyt tuottaa mitään suuria vaikeuksia, mutta kun oli käynyt jokaisessa niistä 2-3 kertaa, alkoi tilanne näyttää aikasta toivottomalta. Ei nyt sinänsä hanskojen häviämisen pitäisi tuntua maailmanlopulta, sitä tapahtuu joka paikassa päivittäin, mutta kyllä tällainenkin tilanne pistää joka tapauksessa harmittamaan. Päätin sitten vielä kerran käydä yhdessä niistä kolmesta liikkeestä, ja kuinka ollakaan, hanskat löytyivät sittenkin. Ne nimittäin olivat olleet sellaisessa paikassa, etten ollut muistanut, mihin olin ne jättänyt. Joku toinen asiakas oli sitten huomannut hanskani, ja antanut ne myyjille talteen. Kun sitten saavuin taas etsimään niitä liikkeestä, myyjät kysyivät, olinko minä se, joka etsi hanskojaan, niin olin aivan syystäkin onnessani. Joten kiitän sydämestäni sitä, jonka ansiosta ne eivät ainakaan hävinneet teille tietymättömille. Kiitos siis sinulle, kuka lie olitkin, todella paljon. Jos en olisi löytänyt hanskojani enää, olisin tällöin rankaissut itseäni kävelemällä kotiin, mutta siihen ei sitten ollutkaan tarvetta. Siitä liikkeestä toiseen huseeraamisesta seurasi myös se, että sokeritasapainoni oli äitynyt pikkuisen alhaiseksi, koska en ollut syönyt moneen tuntiin mitään, joten suuntasin sitten yhteen hampurilaisbaariin jäätelölle. Päätin kysyä myyjän mielipidettä kolmesta eri vaihtoehdosta, ja päädyin sellaiseen, missä oli mm. paloiteltuna minttu-Dominoa. Yam. Ja sen jälkeen suuntasin sitten kokan kohti bussipysäkkiä ja kotia.
Voi ei, onkohan tuollainen hajamielisyys merkki siitä, että alkaa tulla vanhaksi? Oikeastaan vihaan ajoittaista hajamielisyyttäni, koska olen muuten varsinkin tavaroideni suhteen todella tarkka tyttö. Kutsuisin sitä oikeastaan ennemminkin eräänlaiseksi persoonallisuushäiriöksi, koska se ei millään tavalla mene yksiin yltiöpäisen tarkkuuden kanssa. Mutta olipahan tässä souvissa yksi valoisakin puoli: möhläilyn ansiosta tuli taas koettua jälleen kerran uusi ja huikea makuelämys, kulinaristi kun olen.
Olisikohan perjantaisissa tapahtumissa ainesta Oscarin arvoiselle suoritukselle esim. tarinan tai "näyttelemisen" osalta? Kiltti perhetyttö kohtaa täysin odottamattomia vastoinkäymisiä, jolloin tytölle jotain todella tärkeää katoaa yhtäkkiä, ja hänen maailmansa on romahtaa siihen paikkaan. Onneksi paikalle saapuu pelastava enkeli, joka lopulta johdattaa hänet makujen ihmeelliseen maailmaan, ja kaikki asiat sen myötä silminnähden kirkastuvat. Siinä synopsis näin lyhykäisyydessään. Hiomista tuo kyllä hieman vaatii, ennen kuin sitä edes kehtaa tarjota kenellekään. Ja ties vaikka se Oscar jonakin päivänä tulla tupsahtaisi syliin, ei sitä koskaan tiedä.
Gaala-aamua odotellessa.
Trqn,
TJH :-)
torstai 31. tammikuuta 2008
Musertunut muffinssi
Löysin tänään kassini pohjalta musertuneen muffinssin, joka jostain käsittämättömästä syystä sai satunnaisen kirjoittajanvaistoni taas hereille. Olen siis tunnetusti aika laiska bloggari, mutta aina silloin kun pääsen vauhtiin, tekstit eivät yleensä ole niitä lyhyimmästä päästä.
Mitäs minä, vuosi on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin lähinnä työharjoittelun merkeissä. Ei tämä kyllä ole niitä ihan perinteisempiä harjoittelupaikkoja, sillä kyseessä on pesti, jonka aikana mm. auttelen paikallisen lukion opettajia kaikenlaisissa pienemmissä tietsikka-jutuissa. Eli tietokoneita opiskelen siis. Tai no, se menee siinä kaupallisen alan ja tietotekniikan välimaastossa. Tradenomiksi minun on joka tapauksessa tarkoitus valmistua. Oikeastaan pelkäänkin, tuleeko sitä valmistuttua ikinä, kun päättötyönkin kanssa on vähän niin ja näin, ja yksi kurssikin on jäänyt onnistuneesti roikkumaan puhumattakaan loppuvuoden kurssirutistuksesta. Apua, vaihdetaan aihetta ennen kuin alan tosissani hermostumaan.
Kelit ovat kyllä kieltämättä olleet viime aikoina aikamoisen epäsäännölliset. Nämä kovasti puhuttavat ilmastonmuutokset tulevat nopeammin kuin kukaan osasi arvatakaan, ja kyllä se pistää miettimään, onko tulevilla lapsillani mahdollisuus esim. peuhata lumessa vielä kymmenenkin vuoden päästä. Aika näyttää, miten käy, jollei muutosta saada aikaan, ja pian. Ihmisten pitäisi tajuta se viimein, ettei luonnonvoimien kanssa kannata ruveta leikkimään. Joillakin asiat tuntuvat menevät vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Valitettavasti. Kerrankin, kun olisi mahdollisuus luottaa jenkkipoliitikkoon, mutta kun ei, niin ei. No, kylläpäs minua hermostuttaa kaikki tänään. Jospa seuraavassa tekstinpätkässä aihe olisi edes vähän positiivisempi. Joten eikun iloisemman tekstin kimppuun.
Oletteko kenties nähneet sellaisen filmin kuin Holiday? Siinä kaksi naista, britti ja jenkki, vaihtavat verkon välityksellä koteja keskenään pariksi viikoksi päästäkseen edes hetkeksi eroon miessotkuistaan. Toinen siis matkustaa Yhdysvaltoihin ja toinen vastaavasti Brittein saarille. Ennen kuin olin edes nähnyt koko leffaa, systerini oli antanut rainalle aika nihkeät kommentit, mutta leffan nähtyäni se oli taas yksi osoitus siitä, ettei pidä luottaa toisen arvioihin missään nimessä. Minä nimittäin oikeasti pidin todella paljon filmistä. Tällaisia, joissa britti- ja jenkkinäyttelijä kohtaavat joissakin olosuhteissa, pitäisi olla ehdottomasti lisää. Holiday taas on kuitenkin sellainen, joka menee vielä pidemmälle, ja se vain luo lisää jännitteitä entisestään. Joten ehdottomasti katsomisen arvoinen pätkä. (Yes, onnistuin sittenkin saamaan itseni paremmalle tuulelle.)
Nyt kun muffinssistakaan ei ole jäljellä enää muruakaan, on tämänpäiväinen blogikirjoitukseni vielä viimeistelyä vaille valmis.
Adiós amigos!
Saludos,
TJH :-)
Mitäs minä, vuosi on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin lähinnä työharjoittelun merkeissä. Ei tämä kyllä ole niitä ihan perinteisempiä harjoittelupaikkoja, sillä kyseessä on pesti, jonka aikana mm. auttelen paikallisen lukion opettajia kaikenlaisissa pienemmissä tietsikka-jutuissa. Eli tietokoneita opiskelen siis. Tai no, se menee siinä kaupallisen alan ja tietotekniikan välimaastossa. Tradenomiksi minun on joka tapauksessa tarkoitus valmistua. Oikeastaan pelkäänkin, tuleeko sitä valmistuttua ikinä, kun päättötyönkin kanssa on vähän niin ja näin, ja yksi kurssikin on jäänyt onnistuneesti roikkumaan puhumattakaan loppuvuoden kurssirutistuksesta. Apua, vaihdetaan aihetta ennen kuin alan tosissani hermostumaan.
Kelit ovat kyllä kieltämättä olleet viime aikoina aikamoisen epäsäännölliset. Nämä kovasti puhuttavat ilmastonmuutokset tulevat nopeammin kuin kukaan osasi arvatakaan, ja kyllä se pistää miettimään, onko tulevilla lapsillani mahdollisuus esim. peuhata lumessa vielä kymmenenkin vuoden päästä. Aika näyttää, miten käy, jollei muutosta saada aikaan, ja pian. Ihmisten pitäisi tajuta se viimein, ettei luonnonvoimien kanssa kannata ruveta leikkimään. Joillakin asiat tuntuvat menevät vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Valitettavasti. Kerrankin, kun olisi mahdollisuus luottaa jenkkipoliitikkoon, mutta kun ei, niin ei. No, kylläpäs minua hermostuttaa kaikki tänään. Jospa seuraavassa tekstinpätkässä aihe olisi edes vähän positiivisempi. Joten eikun iloisemman tekstin kimppuun.
Oletteko kenties nähneet sellaisen filmin kuin Holiday? Siinä kaksi naista, britti ja jenkki, vaihtavat verkon välityksellä koteja keskenään pariksi viikoksi päästäkseen edes hetkeksi eroon miessotkuistaan. Toinen siis matkustaa Yhdysvaltoihin ja toinen vastaavasti Brittein saarille. Ennen kuin olin edes nähnyt koko leffaa, systerini oli antanut rainalle aika nihkeät kommentit, mutta leffan nähtyäni se oli taas yksi osoitus siitä, ettei pidä luottaa toisen arvioihin missään nimessä. Minä nimittäin oikeasti pidin todella paljon filmistä. Tällaisia, joissa britti- ja jenkkinäyttelijä kohtaavat joissakin olosuhteissa, pitäisi olla ehdottomasti lisää. Holiday taas on kuitenkin sellainen, joka menee vielä pidemmälle, ja se vain luo lisää jännitteitä entisestään. Joten ehdottomasti katsomisen arvoinen pätkä. (Yes, onnistuin sittenkin saamaan itseni paremmalle tuulelle.)
Nyt kun muffinssistakaan ei ole jäljellä enää muruakaan, on tämänpäiväinen blogikirjoitukseni vielä viimeistelyä vaille valmis.
Adiós amigos!
Saludos,
TJH :-)
keskiviikko 26. joulukuuta 2007
Tilinpäätös 2007
Okei. Ennen kuin uusi vuosi koittaa muutaman päivän päästä, ajattelin tässä kerrata, mitä kaikkea tämä vuosi onkaan tuonut tullessaan. Kaiken kaikkiaan itselläni on ollut huikein vuosi ikinä, vaikka alamäiltäkään ei ole säästytty. Nimittäin aina, kun opiskelee jossain opinahjossa, jossain vaiheessa opintoja on ikäänkuin kituuttamisvaihe eli tuntuu kuin menisi opinnoissa kaikki päin prinkkalaa. No, itseasiassa arvosanalistalleni pääsi kummittelemaan itselleni tuikiharvinainen T1 (paras arvosana K5). En kyllä tosin tiedä, mitä oikein teen tuon numeron kanssa. Toivottavasti löydän siihen ratkaisun pian, vaikka en kylläkään tietysti ole ainoa, joka tuollaisia numeroita saa. Minussa on kuitenkin sen verran perfektionistia, että H3 olisi ollut itseä tyydyttävämpi, ja T2 taas on sellainen, että sitä tulee katsottua aina läpi sormien (sellaistakin löytyy myös yksi kappale eli sekin erittäin harvinainen myös). Mutta se niistä arvosanoista. Kaikki kyllä järjestyy aikanaan. Olen siitä varma.
Parin haamuarvosanan lisäksi kevätlukukaudella olin henkisesti ja vähän fyysisestikin ihan lopussa, koska syksy -06 oli ollut todella rankka erään kurssin vuoksi. Eikä tämänkään vuoden syyslukukausi tehnyt poikkeusta, mutta kyllä sitä jotenkin vain jaksoi kaikesta huolimatta painaa eteenpäin. Kesällä kuitenkin pääsin koulua pakoon kesätöihin, mutta kun syksyllä sitten palasin innosta puhkuen takaisin koulunpenkille, olinkin yhtäkkiä jälleen aivan tyhjiössä, ja motivaatio oli taas hukassa. Oli siinä samalla kaikkea muutakin häslinkiä, mutta niistäkin on nyt selvitty. Ensi vuosi alkaa onneksi ihan uudella meiningillä, mutta siitä lisää vasta tuonnempana.
Nyt alamäistä viimeinkin ylämäkiin. Vuosi on ollut erityisesti musiikkirintamalla todella huikeaa. Vähintäänkin vuosikymmenen verran idolina ja suurena esikuvana jo ollut Céline Dion julkaisi uuden enkunkielisen pitkäsoittonsa Taking Chances viimein marraskuussa ja Nightwishin hartaasti odotettu albumi, Dark Passion Play, näki viimein päivänvalon uuden laulajattarensa saattelemana. Eikä debyyttinsä tehnyt Jenni Vartiainenkaan jäänyt pekkaa pahemmaksi. Loistolevy siis myös häneltä.
Tulin aikaisemmin maininneeksi myös tämän vuoden kesätöistäni. Pääsin nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni kesätöihin ruokakaupan kassalle. Ihan totta! Kaikenlaista on tullut kyllä tehtyä ennen sitä, mutta vasta nyt pääsin sellaiseen työhön, mistä moni yleensä aloittaa. Mutta, tulipahan sekin nyt viimein koettua.
Jatkuu myöhemmässä vaiheessa...
30.12.2007
Uudenvuodenaatto sen kuin lähestyy, ja teksti edelleen kesken. Mutta joo, kaikinpuolin räiskyvä vuosi itselläni on ollut ja kaikki tuntemukset on käyty läpi, ilosta suruun jne. Opinpa muuten itsestäni syksyn aikana hurjasti lisää. Ja nyt tuntuu siltä kuin vihdoin kaikki patoutumat ovat päässeet ulos ja voin viimein luopua jääkuningattaren roolistani. En kuitenkaan koskaan edes uneksinut, että tässä kävisi näin. Vaikka voin sanoa olevani viimein onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin elämässäni, pätee tässä edelleen se sama vanha viisaus, että kel onni on, se onnen kätkeköön.
Voin jo nyt ennustaa itselleni vieläkin räiskyvämpää vuodesta 2008, sillä tunnen todella vahvana sen läsnäolon. Joka tapauksessa ylämäkiä tulee olemaan varmuudella enemmän kuin alamäkiä, sillä odotettuja tapahtumia on niin paljon. Tietenkään en osaa eritellä tapahtumien järjestystä, mutta ainakin on hyvä valmistautua niin henkisesti kuin fyysisestikin tulevaan, ettei kaikki tule aivan puun takaa. Eikä meikäläisen pää välttämättä edes kestäisi sellaista muuten. Nyt en oikeastaan muuta voi kuin huokaista todella syvään. Ja antaumuksella.
Toivotan nyt ainakin näin blogini välityksellä kaikille tasapuolisesti hyvää uutta vuotta. Ja muistakaa uskoa vakaasti unelmiinne, niin ne varmasti jossain vaiheessa toteutuvat täyttymyksineen kaikkineen.
With love,
TJH ;-)
Parin haamuarvosanan lisäksi kevätlukukaudella olin henkisesti ja vähän fyysisestikin ihan lopussa, koska syksy -06 oli ollut todella rankka erään kurssin vuoksi. Eikä tämänkään vuoden syyslukukausi tehnyt poikkeusta, mutta kyllä sitä jotenkin vain jaksoi kaikesta huolimatta painaa eteenpäin. Kesällä kuitenkin pääsin koulua pakoon kesätöihin, mutta kun syksyllä sitten palasin innosta puhkuen takaisin koulunpenkille, olinkin yhtäkkiä jälleen aivan tyhjiössä, ja motivaatio oli taas hukassa. Oli siinä samalla kaikkea muutakin häslinkiä, mutta niistäkin on nyt selvitty. Ensi vuosi alkaa onneksi ihan uudella meiningillä, mutta siitä lisää vasta tuonnempana.
Nyt alamäistä viimeinkin ylämäkiin. Vuosi on ollut erityisesti musiikkirintamalla todella huikeaa. Vähintäänkin vuosikymmenen verran idolina ja suurena esikuvana jo ollut Céline Dion julkaisi uuden enkunkielisen pitkäsoittonsa Taking Chances viimein marraskuussa ja Nightwishin hartaasti odotettu albumi, Dark Passion Play, näki viimein päivänvalon uuden laulajattarensa saattelemana. Eikä debyyttinsä tehnyt Jenni Vartiainenkaan jäänyt pekkaa pahemmaksi. Loistolevy siis myös häneltä.
Tulin aikaisemmin maininneeksi myös tämän vuoden kesätöistäni. Pääsin nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni kesätöihin ruokakaupan kassalle. Ihan totta! Kaikenlaista on tullut kyllä tehtyä ennen sitä, mutta vasta nyt pääsin sellaiseen työhön, mistä moni yleensä aloittaa. Mutta, tulipahan sekin nyt viimein koettua.
Jatkuu myöhemmässä vaiheessa...
30.12.2007
Uudenvuodenaatto sen kuin lähestyy, ja teksti edelleen kesken. Mutta joo, kaikinpuolin räiskyvä vuosi itselläni on ollut ja kaikki tuntemukset on käyty läpi, ilosta suruun jne. Opinpa muuten itsestäni syksyn aikana hurjasti lisää. Ja nyt tuntuu siltä kuin vihdoin kaikki patoutumat ovat päässeet ulos ja voin viimein luopua jääkuningattaren roolistani. En kuitenkaan koskaan edes uneksinut, että tässä kävisi näin. Vaikka voin sanoa olevani viimein onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin elämässäni, pätee tässä edelleen se sama vanha viisaus, että kel onni on, se onnen kätkeköön.
Voin jo nyt ennustaa itselleni vieläkin räiskyvämpää vuodesta 2008, sillä tunnen todella vahvana sen läsnäolon. Joka tapauksessa ylämäkiä tulee olemaan varmuudella enemmän kuin alamäkiä, sillä odotettuja tapahtumia on niin paljon. Tietenkään en osaa eritellä tapahtumien järjestystä, mutta ainakin on hyvä valmistautua niin henkisesti kuin fyysisestikin tulevaan, ettei kaikki tule aivan puun takaa. Eikä meikäläisen pää välttämättä edes kestäisi sellaista muuten. Nyt en oikeastaan muuta voi kuin huokaista todella syvään. Ja antaumuksella.
Toivotan nyt ainakin näin blogini välityksellä kaikille tasapuolisesti hyvää uutta vuotta. Ja muistakaa uskoa vakaasti unelmiinne, niin ne varmasti jossain vaiheessa toteutuvat täyttymyksineen kaikkineen.
With love,
TJH ;-)
perjantai 26. lokakuuta 2007
NIGHTWISH - vahvempana kuin koskaan part II
Taidanpa jatkaa tässä blogissa siitä, mihin edellisellä kerralla Belle's blog:issa oikein jäin. Mutta lukiessani nyt uudelleen tässä blogissa kesäkuussa kirjoittamaani blogikirjotusta Nightwishin laulajanvaihdoksesta, en tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Joka tapauksessa olisihan se pitänyt arvata, että kaikkeen tottuu, niin laulajanvaihdoksiin sun muihinkin.
Nyt on siis kulunut tasan kuukausi Dark Passion Play:n julkaisusta (huh, kun aika menee nopeaan), ja yhä olen aivan fiiliksissä koko levystä. Olen todellakin monen muun (myös Nightwishin) kanssa yhtä mieltä siitä, että kyseinen pitkäsoitto on eittämättä heidän parhaansa. Ja Anette Olzonin tultua mukaan kuvioihin olen myöskin sitä mieltä, että hän oli kuin olikin oikea valinta bändin uudeksi solistiksi. Olzon on myös aivan mahtava persoona, sillä olen nähnyt hänet jo kerran lavalla, ja jopa puhuin hänelle pari sanaa enkkua samalla, kun hän kirjoitti meille muutamalle fanille nimmarit nimeltämainitsemattoman keikan jälkeen.
En ole lainkaan laskenut, montako kertaa olen jo kuunnellut DPP:tä, mutta jossain vaiheessa kuuntelukerrat ajavat kyllä varmasti NW:n edellisen levyn, Once:n, ohi. Molemmat ovat kuitenkin todella mahtavia tuotoksia, mutta nyt uutukainen kiilasi salamana kärkeen koko levykokoelmani ykköseksi. Vielä ennen DPP:n julkaisua vannoin syvästi, ettei näin tulisi tapahtumaan, mutta toisin kävi.
Kuten tuli jo aikaisemmin mainittua, Nightwish on parhaillaan Pohjois-Amerikan kiertueellaan, joten pitää vielä odottaa jonkin aikaa, että näen taas bändin uudelleen. Suomen keikat tullaan suurimmaksi osaksi pitämään joulukuun puolella, sillä Helsingin keikka koittaa vasta uudenvuodenpäivänä. Vielä ennen Hesan settiä heillä on tiedossa Euroopassa pari muutakin keikkaa, mutta onneksi bändi saa sentään viettää joulun koto-Suomessa.
Anyway, joulukuussa rokataan!
Trqn,
TJH ;-)
Nyt on siis kulunut tasan kuukausi Dark Passion Play:n julkaisusta (huh, kun aika menee nopeaan), ja yhä olen aivan fiiliksissä koko levystä. Olen todellakin monen muun (myös Nightwishin) kanssa yhtä mieltä siitä, että kyseinen pitkäsoitto on eittämättä heidän parhaansa. Ja Anette Olzonin tultua mukaan kuvioihin olen myöskin sitä mieltä, että hän oli kuin olikin oikea valinta bändin uudeksi solistiksi. Olzon on myös aivan mahtava persoona, sillä olen nähnyt hänet jo kerran lavalla, ja jopa puhuin hänelle pari sanaa enkkua samalla, kun hän kirjoitti meille muutamalle fanille nimmarit nimeltämainitsemattoman keikan jälkeen.
En ole lainkaan laskenut, montako kertaa olen jo kuunnellut DPP:tä, mutta jossain vaiheessa kuuntelukerrat ajavat kyllä varmasti NW:n edellisen levyn, Once:n, ohi. Molemmat ovat kuitenkin todella mahtavia tuotoksia, mutta nyt uutukainen kiilasi salamana kärkeen koko levykokoelmani ykköseksi. Vielä ennen DPP:n julkaisua vannoin syvästi, ettei näin tulisi tapahtumaan, mutta toisin kävi.
Kuten tuli jo aikaisemmin mainittua, Nightwish on parhaillaan Pohjois-Amerikan kiertueellaan, joten pitää vielä odottaa jonkin aikaa, että näen taas bändin uudelleen. Suomen keikat tullaan suurimmaksi osaksi pitämään joulukuun puolella, sillä Helsingin keikka koittaa vasta uudenvuodenpäivänä. Vielä ennen Hesan settiä heillä on tiedossa Euroopassa pari muutakin keikkaa, mutta onneksi bändi saa sentään viettää joulun koto-Suomessa.
Anyway, joulukuussa rokataan!
Trqn,
TJH ;-)
sunnuntai 9. syyskuuta 2007
Elämänmakuista fiilistelyä (ja sun muuta...)
Voi vitsi, meikäläinen ei ole kirjoitellu blogia ainakaan pariin kuukauteen. On kyllä pitänyt kirjoittaa, mutta aina tuntuu välillä, että ajatuksia on ihan liikaa päässä, eikä tiedä, mitkä niistä päästäisi ulos. Toisaalta se kaikkein tuotteliainkaan kirjoittaja ei välttämättä ole edes maailman parhaimpia kirjoittajia. Tämä ihan vain vinkiksi muillekin, jos ei ole tullut bloggailtua vähään aikaan. Ja onpahan nyt ainakin enemmän sanottavaa.
Joskus on ihanaa tuntea olevansa suomalainen juuri silloin, kun me onnistumme päihittämään jollakin tavalla muun maailman asukit. Erityisesti viime viikonloppu oli sitä luokkaa, että se tuntuisi hurjalta kenestä tahansa. Ensimmäisenä sen saivat aikaan Eurovision Dance Contest -kilpailun voittanut tanssipari Jussi Väänänen ja Katja Koukkula. Myöhemmin rallikuski Markus Grönholm saavutti osakilpailun voiton Uudessa-Seelannissa ja vielä sen jälkeen keihäänheittäjä Tero Pitkämäki kiskaisi Osakan yleisurheilun MM-mittelöissä kultaa. No, urheilun piikkiin nuo kaikki tietysti menevät, mutta nuo ovat sen luokan saavutuksia, että itsekin muutuin niistä kateudesta vihreäksi, ainakin hieman. Toisaalta omat haaveeni liittyvät täysin musiikkiin, joten jätän urheilupuolen mieluusti muiden hoidettavaksi.
No, mitäs oikein sitten tein kesän aikana? Eipä tullut oikeastaan muuta tehtyä kuin töitä. Vaikka se on vain hyvä, että on tullut hieman tienattuakin, mutta nyt tunnen olevani vapaampi päästessäni eroon työn tuomista velvoitteista. Eli ainakaan toistaiseksi ei tule palattua sorvin ääreen, katsotaan sitä sitten uudelleen myöhemmin. Ihan työni alussa (kyseessä oli siis kesätyö) sen tuoma uutuudenviehätys vei mukanaan, ja pääsi viimein lopettamaan toisen opintovuoteni amk:ssa. Mutta nyt en vaihtaisi päivääkään opinnoistani pois, sillä opin jälleen arvostamaan opiskeluni tuomaa vapautta ja mahdollisuutta omiin mielipiteisiin, sillä työpaikassani koin, ettei minua tarpeeksi arvostettu, ja se sattui. Tulin kuitenkin ihan hyvin toimeen työtovereideni kanssa, mutta ahdistuneisuuteni johtui lähinnä firman asiakkaista, jotka pitivät minua aivan blondina, mitä minä en todellakaan ole. Siksi koin olevani liian fiksu siihen paikkaan, joten ihmettelen monen entisen työtoverini kohdalla, miten he oikein jaksavat sitä työtä vuodesta toiseen. Onneksi minulla on aina ollut kunnianhimoa tulevan työurani suhteen, vaikka olen aina tiennytkin, että en aio tulevaisuudessa työskennellä vakituisesti mainitsemallani saralla, en missään tapauksessa. Muistutan kuitenkin, että kesätyöksi se olikin aivan oiva paikka, on kenelle tahansa, mutta että jäisin pysyvästi sinne, no way. Taidanpa vaihtaa puheenaihetta seuraavaksi hieman kevyempään aiheeseen, ennen kuin hermostun ihan totaalisesti. :-)
Täytänpä muuten tasan parin viikon päästä vuosia. Ja myönnettäköön, että kyllä tässä jotakin pientä kriisinpoikasta olen tainnut päässäni hieman pyöritellä, vaikka se onkin aivan turhaa. Tosin onneksi syndejä juhlitaan ihan vain pienimuotoisesti perheen ja muutaman sukulaisen kesken, vaikka toisaalta isommat bileet koittavatkin vasta muutamaa päivää myöhemmin. Ehkä kirjoitankin niistä bileistä myöhemmässä vaiheessa, jos olen vain saanut siihen luvan (*salaisesti myhäillen*).
Mitäs vielä, vaikka opinnot ovat siis jo alkaneet, en ole itseasiassa onnistunut tähän mennessä käymään kuin vain yhdellä ainoalla tunnilla. Ja senkin kurssin itse asiassa joudun jättämään väliin, koska samaan aikaan tulen käymään yhtä toista kurssia, joka on piirun verran mielenkiintoisempi kuin ensinmainittu. Mulla on enää nyt 1,5 vuotta jäljellä tuota koulua (huh!), tai periaatteessa vain vuosi, koska ensi keväänä koittaa erittäin hartaasti odotettu työharjoittelu. Siinä samalla tuleekin väännetyksi opinnäytetyötä, joka yo-merkonomi-tutkinnon päättötyöni tapaan käsittelee takuuvarmasti aihetta, josta olen syvästi kiinnostunut. Minusta ei nimittäin ole mitään mieltä lähteä kirjoittamaan aiheesta, josta ei tiedä hölkäsen pöläystäkään. Ja se on fakta.
Kaikenlaista tuli jälleen rustailtua, ja ihan ymmärrettävistä syistä. Palaillaan taas jossakin vaiheessa, toivonmukaan mahdollisimman pian. Muistutan vielä, että seuraavan kirjoitukseni tulen julkaisemaan toisessa turinointiblogissani eli Belle's blog:issa. Joten nähdään siellä kirjoittelunkin merkeissä.
Trqn,
TJH :-)
Joskus on ihanaa tuntea olevansa suomalainen juuri silloin, kun me onnistumme päihittämään jollakin tavalla muun maailman asukit. Erityisesti viime viikonloppu oli sitä luokkaa, että se tuntuisi hurjalta kenestä tahansa. Ensimmäisenä sen saivat aikaan Eurovision Dance Contest -kilpailun voittanut tanssipari Jussi Väänänen ja Katja Koukkula. Myöhemmin rallikuski Markus Grönholm saavutti osakilpailun voiton Uudessa-Seelannissa ja vielä sen jälkeen keihäänheittäjä Tero Pitkämäki kiskaisi Osakan yleisurheilun MM-mittelöissä kultaa. No, urheilun piikkiin nuo kaikki tietysti menevät, mutta nuo ovat sen luokan saavutuksia, että itsekin muutuin niistä kateudesta vihreäksi, ainakin hieman. Toisaalta omat haaveeni liittyvät täysin musiikkiin, joten jätän urheilupuolen mieluusti muiden hoidettavaksi.
No, mitäs oikein sitten tein kesän aikana? Eipä tullut oikeastaan muuta tehtyä kuin töitä. Vaikka se on vain hyvä, että on tullut hieman tienattuakin, mutta nyt tunnen olevani vapaampi päästessäni eroon työn tuomista velvoitteista. Eli ainakaan toistaiseksi ei tule palattua sorvin ääreen, katsotaan sitä sitten uudelleen myöhemmin. Ihan työni alussa (kyseessä oli siis kesätyö) sen tuoma uutuudenviehätys vei mukanaan, ja pääsi viimein lopettamaan toisen opintovuoteni amk:ssa. Mutta nyt en vaihtaisi päivääkään opinnoistani pois, sillä opin jälleen arvostamaan opiskeluni tuomaa vapautta ja mahdollisuutta omiin mielipiteisiin, sillä työpaikassani koin, ettei minua tarpeeksi arvostettu, ja se sattui. Tulin kuitenkin ihan hyvin toimeen työtovereideni kanssa, mutta ahdistuneisuuteni johtui lähinnä firman asiakkaista, jotka pitivät minua aivan blondina, mitä minä en todellakaan ole. Siksi koin olevani liian fiksu siihen paikkaan, joten ihmettelen monen entisen työtoverini kohdalla, miten he oikein jaksavat sitä työtä vuodesta toiseen. Onneksi minulla on aina ollut kunnianhimoa tulevan työurani suhteen, vaikka olen aina tiennytkin, että en aio tulevaisuudessa työskennellä vakituisesti mainitsemallani saralla, en missään tapauksessa. Muistutan kuitenkin, että kesätyöksi se olikin aivan oiva paikka, on kenelle tahansa, mutta että jäisin pysyvästi sinne, no way. Taidanpa vaihtaa puheenaihetta seuraavaksi hieman kevyempään aiheeseen, ennen kuin hermostun ihan totaalisesti. :-)
Täytänpä muuten tasan parin viikon päästä vuosia. Ja myönnettäköön, että kyllä tässä jotakin pientä kriisinpoikasta olen tainnut päässäni hieman pyöritellä, vaikka se onkin aivan turhaa. Tosin onneksi syndejä juhlitaan ihan vain pienimuotoisesti perheen ja muutaman sukulaisen kesken, vaikka toisaalta isommat bileet koittavatkin vasta muutamaa päivää myöhemmin. Ehkä kirjoitankin niistä bileistä myöhemmässä vaiheessa, jos olen vain saanut siihen luvan (*salaisesti myhäillen*).
Mitäs vielä, vaikka opinnot ovat siis jo alkaneet, en ole itseasiassa onnistunut tähän mennessä käymään kuin vain yhdellä ainoalla tunnilla. Ja senkin kurssin itse asiassa joudun jättämään väliin, koska samaan aikaan tulen käymään yhtä toista kurssia, joka on piirun verran mielenkiintoisempi kuin ensinmainittu. Mulla on enää nyt 1,5 vuotta jäljellä tuota koulua (huh!), tai periaatteessa vain vuosi, koska ensi keväänä koittaa erittäin hartaasti odotettu työharjoittelu. Siinä samalla tuleekin väännetyksi opinnäytetyötä, joka yo-merkonomi-tutkinnon päättötyöni tapaan käsittelee takuuvarmasti aihetta, josta olen syvästi kiinnostunut. Minusta ei nimittäin ole mitään mieltä lähteä kirjoittamaan aiheesta, josta ei tiedä hölkäsen pöläystäkään. Ja se on fakta.
Kaikenlaista tuli jälleen rustailtua, ja ihan ymmärrettävistä syistä. Palaillaan taas jossakin vaiheessa, toivonmukaan mahdollisimman pian. Muistutan vielä, että seuraavan kirjoitukseni tulen julkaisemaan toisessa turinointiblogissani eli Belle's blog:issa. Joten nähdään siellä kirjoittelunkin merkeissä.
Trqn,
TJH :-)
sunnuntai 17. kesäkuuta 2007
Usko, toivo ja Nightwish
Harkitsin todella pitkään ennen kuin edes päätin kirjoittaa tätä tekstiä. Nimittäin Nightwishin aitona fanina haluan sittenkin näin julkisesti puhua suuni puhtaaksi mm. taannoisesta laulajanvaihdoksesta. Tämä on omalta kohdaltani riskipeliä, että nyt ylipäänsä luette juuri tätä blogimerkintääni. Ai miksikö? Syy selviää luettuanne kirjoitukseni loppuun asti.
Kun Nightwish päätti erottaa Tarja Turusen lokakuun lopussa 2005, olin luonnollisesti aivan järkyttynyt tapahtuneesta. Ajattelin ensimmäisen kerran asiasta selville saatuani, että tämä on kuin olisi pahin painajainen, mitä maa päällään kantaa. Aikaa myöten huomasin, miten NW:n musiikki muuttui entistä tärkeämmäksi minulle, sillä totuus on, että rakkaus Tuomaksen luomaan maailmaan on jaksanut kantaa minua jo useiden vuosien ajan. Nyt uuden laulajan astuessa kuvioihin minulla on edelleen erittäin ristiriitainen mielikuva Anette Olzonista, mutta en silti oikeastaan osaa selittää sille mitään järjellistä syytä. Joka tapauksessa uutta laulajaa on suitsutettu oikeastaan aivan liikaa, sillä monet jopa liputtavat Olzonin englannin paremmuudesta, mutta itse olen toistaiseksi aivan toista mieltä. Ensimmäisen singlen, Evan, kuultuani en saanut ainakaan kovin paljon selvää tuoreen kasvon englannin ääntämisestä, valitettavasti (Siis mitä! Onko korvissasi jotain vikaa vai?...mmm...maybe). Kun uusi NW -albumi, Dark Passion Play (suom. Synkkä kärsimysnäytelmä), syksyllä sitten ilmestyy, muodostan vasta sitten lopullisen käsitykseni naisen englannintulkintataidoista. Mutta näin alun perusteella tuntuu siltä, ettei oikein hyvältä näytä. Ja kyllä, olen kuunnellut myös tulevan albumin kolme uusinta samplea, mutta en laske niitä mukaan, sillä haluan kuunnella biisit ensin kokonaan. Joka tapauksessa Mrs. Blyckertin on treenattava todella lujasti, jotta hänen kielelliset ääntämyksensä kuulostaisivat lähes täydellisiltä.
Siirrytäänpä sitten pienoinen askel eteenpäin. Olen tähän mennessä opetellut ulkoa jo aika monta Nightwish -biisiä, ja Evakin on tällä hetkellä työn alla. Mutta ilman Turusen laulua en olisi saanut ääneeni samanlaista syvyyttä, jollaista Olzonilla ei valitettavasti ole. Mutta toisaalta nyt, kun Olzonin ääni vastaa aika lailla omaa lauluääntäni, ei NW -biisien opettelusta tule enää kovin vaativaa, joten kiitos kovasti siitä.
Nyt tulen sitten siihen osuuteen, jota saatan myöhemmin vielä katua siinä mielessä, että tulin paljastaneeksi henkilökohtaisia salaisuuksiani. Hain nimittäin myös itse Nightwishin laulajaksi. Ja vieläpä kahdesti (oli silkka sattuma, että Olzonkin haki kaksi kertaa). Tämä ei ole sitten mikään vitsi. Olin nimittäin todella tosissani hakuprosessin suhteen, vaikka en pestiä saanutkaan. Pidän kaikista NW:n pojista valtavasti, ja olisin varmasti tullut heidän kanssaan aivan loistavasti toimeen, sillä olen aika pitkällekin samanhenkinen kuin he ovat. Holopainen on kerran kertonut lähetetyistä ääninäytteistä, että valtaosa niistä kuulosti aivan Turusen kopioilta. Minua se kommentti hieman loukkasi, sillä tiedän, ettei ääneni kuulosta lähellekään bändin ex-laulajatarta. No, eivät siitä huolimatta kutsuneet edes koelauluun, omaksi harmikseni. Mutta en ole todellakaan kateellinen valituksi tulleelle, sillä hänellä ei tule olemaan helppoa astua Turusen tyhjiksi jääneisiin saappaisiin. Että siinä mielessä olen kyllä ihan tyytyväinen, etten tullutkaan valituksi bändiin, mutta unelmani laulajanurasta jäi tässä kohtaa saavuttamatta, joten on pakko jatkaa edelleen unelmointia (vaikka olen unelmoinutkin siitä jo ihan pienestä asti). Olen myös miettinyt erästä toistakin syytä siihen, miksi kutsu ei käynyt edes koelauluosuuteen, mutta sitä en halua teille paljastaa, sillä asia on minulle liian arkaluontoinen. Ja myös eräs toinen tietää sen omalta kohdaltaan.
On oikeastaan loppujen lopuksi suoranainen ihme, jos paljastustani edes huomioidaan millään tavalla, mutta mistä sitä koskaan ikinä tietää. On nimittäin useastikin tullut noteerattua, että maailma on loppujen lopuksi aikamoisen pieni.
Terquin,
TJH :-)
Kun Nightwish päätti erottaa Tarja Turusen lokakuun lopussa 2005, olin luonnollisesti aivan järkyttynyt tapahtuneesta. Ajattelin ensimmäisen kerran asiasta selville saatuani, että tämä on kuin olisi pahin painajainen, mitä maa päällään kantaa. Aikaa myöten huomasin, miten NW:n musiikki muuttui entistä tärkeämmäksi minulle, sillä totuus on, että rakkaus Tuomaksen luomaan maailmaan on jaksanut kantaa minua jo useiden vuosien ajan. Nyt uuden laulajan astuessa kuvioihin minulla on edelleen erittäin ristiriitainen mielikuva Anette Olzonista, mutta en silti oikeastaan osaa selittää sille mitään järjellistä syytä. Joka tapauksessa uutta laulajaa on suitsutettu oikeastaan aivan liikaa, sillä monet jopa liputtavat Olzonin englannin paremmuudesta, mutta itse olen toistaiseksi aivan toista mieltä. Ensimmäisen singlen, Evan, kuultuani en saanut ainakaan kovin paljon selvää tuoreen kasvon englannin ääntämisestä, valitettavasti (Siis mitä! Onko korvissasi jotain vikaa vai?...mmm...maybe). Kun uusi NW -albumi, Dark Passion Play (suom. Synkkä kärsimysnäytelmä), syksyllä sitten ilmestyy, muodostan vasta sitten lopullisen käsitykseni naisen englannintulkintataidoista. Mutta näin alun perusteella tuntuu siltä, ettei oikein hyvältä näytä. Ja kyllä, olen kuunnellut myös tulevan albumin kolme uusinta samplea, mutta en laske niitä mukaan, sillä haluan kuunnella biisit ensin kokonaan. Joka tapauksessa Mrs. Blyckertin on treenattava todella lujasti, jotta hänen kielelliset ääntämyksensä kuulostaisivat lähes täydellisiltä.
Siirrytäänpä sitten pienoinen askel eteenpäin. Olen tähän mennessä opetellut ulkoa jo aika monta Nightwish -biisiä, ja Evakin on tällä hetkellä työn alla. Mutta ilman Turusen laulua en olisi saanut ääneeni samanlaista syvyyttä, jollaista Olzonilla ei valitettavasti ole. Mutta toisaalta nyt, kun Olzonin ääni vastaa aika lailla omaa lauluääntäni, ei NW -biisien opettelusta tule enää kovin vaativaa, joten kiitos kovasti siitä.
Nyt tulen sitten siihen osuuteen, jota saatan myöhemmin vielä katua siinä mielessä, että tulin paljastaneeksi henkilökohtaisia salaisuuksiani. Hain nimittäin myös itse Nightwishin laulajaksi. Ja vieläpä kahdesti (oli silkka sattuma, että Olzonkin haki kaksi kertaa). Tämä ei ole sitten mikään vitsi. Olin nimittäin todella tosissani hakuprosessin suhteen, vaikka en pestiä saanutkaan. Pidän kaikista NW:n pojista valtavasti, ja olisin varmasti tullut heidän kanssaan aivan loistavasti toimeen, sillä olen aika pitkällekin samanhenkinen kuin he ovat. Holopainen on kerran kertonut lähetetyistä ääninäytteistä, että valtaosa niistä kuulosti aivan Turusen kopioilta. Minua se kommentti hieman loukkasi, sillä tiedän, ettei ääneni kuulosta lähellekään bändin ex-laulajatarta. No, eivät siitä huolimatta kutsuneet edes koelauluun, omaksi harmikseni. Mutta en ole todellakaan kateellinen valituksi tulleelle, sillä hänellä ei tule olemaan helppoa astua Turusen tyhjiksi jääneisiin saappaisiin. Että siinä mielessä olen kyllä ihan tyytyväinen, etten tullutkaan valituksi bändiin, mutta unelmani laulajanurasta jäi tässä kohtaa saavuttamatta, joten on pakko jatkaa edelleen unelmointia (vaikka olen unelmoinutkin siitä jo ihan pienestä asti). Olen myös miettinyt erästä toistakin syytä siihen, miksi kutsu ei käynyt edes koelauluosuuteen, mutta sitä en halua teille paljastaa, sillä asia on minulle liian arkaluontoinen. Ja myös eräs toinen tietää sen omalta kohdaltaan.
On oikeastaan loppujen lopuksi suoranainen ihme, jos paljastustani edes huomioidaan millään tavalla, mutta mistä sitä koskaan ikinä tietää. On nimittäin useastikin tullut noteerattua, että maailma on loppujen lopuksi aikamoisen pieni.
Terquin,
TJH :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
