Oikein hyvää yötä...

...kauniita unia & oman kullan kuvia. ;-D

Aattelin nyt sitten...

...tässä bloggauksessa nostaa ilmaan mm. sellaisia Tossu Tiikeri -kuvatuksia, jotka eivät syystä taikka toisesta ole lopultansa Kuvablogiini päätyneet, joka tapauksessa vassokuu vaan.



Näpätty 28.10.2010



Näpätty 29.10.2010



Näpätty 30.10.2010

Sitten...pikku lähes ensihetkistä lähes tähän päivään -kuvapläjäys Tikrusta (kuvablogattuja):



Näpätty 23.5.2010



Näpätty 8.6.2010



Näpätty 1.7.2010



Näpätty 27.7.2010



Näpätty 20.9.2010

Ja vielä tähän loppuun Tossu-kuvatuksia (kuvablogattuja), joista tuli luonnollisesti ihan epähuomiossa vähintäänkin naurahtamisen arvoisia...hehe.



Näpätty 18.6.2010



Näpätty 6.7.2010



Näpätty 26.11.2010

Voikaatten hyvin. ;-D

P.s.



Äitini aikoinaan eräälle ystävälleen tekemä kortti. :-)

P.P.s.



Pari spesiaali-juttua menneiltä vuosilta. :-)

Joulu- sekä se tavallinen...

...taskukalenteri. Eli siis luvassa ihan vain "pari" sanaa parista uudemmanpuoleisesta kalenteristani...kyl&kyl, enivei tuleepaha nyt kuitenki ees jottain naputeltua...heh, niinpä.

Okey, elikkä aloitetaanpa nyt sitte vaikkapa juuri perinteisestä joulukalenterista ikäänkuin näin joulukuun starttaamisen kunniaksi, yeps. Noh...joululahjat eivät ole enää vuosiin kuuluneet suosikkiasioihini joulussa, näin on, mutta esim. joulukalenterista ei ole vain jostakin syystä tullut vuosien saatossa luovuttua ollenkaan. Joka tapauksessa se kai onpi sitten eräänlainen jäänne lapsuuden jouluista nimenomaan sieltä ihka-aidosti tärkeimmästä päästä. Ja tuota noin...hmm...no suklaajoulukalenteri taitaa olla tosiaankin (ollut) juuri se, joka on lähestulkoon aina ollut aikasta kova sana joulu(aatto)a ootellessa...ylläri. Ja "perinne" suklaajoulukalenterin kohalla näyttää yhä edelleenkin jatkuneen, kuten tuosta pari päivää takaperin hommatusta joulukalenterista (kuvatus alla) voipi kaiketi varsin hyvin huomata.

Sitten onpi vielä lyhyensorttisesti esittelyssä vastikään hommattu taskukalenterini...ja, ja...no nimenomaan taskukalenteri on jo vuosikausia ollut (kaikista kalenterityypeistä) meikätytölle ainakin jollakin tapaa henki&elämä, elikkä onpi siis muodostunut äärimmäisen tärkeäksi keksinnöksi ainaskin meikäläiselle...kyllä&kyllä.

Ja tuosta taskukalenterin kuvituksesta sen verran, että...kuvituksen kissa muistuttaa ainakin jonkin verran jo edesmennyttä Tupsu-kissaamme, eli melkoisen tomera pikkuneiti oli siis oikein varsinainen kauneuskuningatar (tai ainakin omasta mielestäni oli) + vieläpä todellinen "äidin" (= pikkusysterini) tyttö.

Näin lopuksi taidankin nyt sitten nostaa lautaselle yhen ehottomista joululaulusuosikeistani tällä kertaa muun muassa laulullisen esikuvani versioimana, enjoy!

Oikein hyvää joulunodotusta kaikille! ;-D

Ilmeisestikin...

...nimenomaan tämä on käsitykseni ees silloin tällöin blogi-kirjoittelusta...hehe, no ei vaan, joka tapauksessa en oikeastaan osaa yhtään sanoa, missä meni lopulta eräällä tavalla oikein pieleen blogi-naputtelun kanssa...huoh. Noh...edes Belle's diary -mikroblogini on ollut päivittäin ees suht siedettävällä tavalla käytössä, ja se onpi kaiketi ihan hyvä se, niinpä.

Tai noh...hmm...voipi tietysti olla aivan hyvin niinkin, ettei minulla yksinkertaisesti ole ollut yhtikäs mitään sellaista sanottavaa, jonka olisi voinut heittää vaikkapa juuri tänne Belle's blog II -blogin puolelle, yeps. Elikkä eräänlainen lopputulos on siis hyyyvin useasti ollut luonnollisestikin se, että eikun Belle's diary -mikroblogi vain auki, ja se onkin sitte ollut lopultansa juurikin siinä, eli enempää ei ole tarvinnut ainakaan toistaiseksi tehä. Toisaalta hieman kyllä hävettää se, kieltämättä, että koko blogi-homma on mennyt ainakin mun kohallani ehkä vähän liiankin iisiksi touhuksi nimenomaan Twitterin ansiosta, mutta...noh...whatever, loppujen lopuksi.

Paljastus: en ole koskaan ollut loppujen lopuksi kovinkaan ahkera telsun tuijottelija, ja ihan aikuisten oikeasti. Silti olen tällä hetkellä ihan riittävästi perillä esim. Big Brother- tai Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelman tapahtumista lähinnä netin ansiosta. Ja oukey ny sitte, eli siis alla eräänlaisena extrana pikku lista tv-ohjelmista, joita muun muassa on (tai oli) tullut nyt syssyn aikana katteltua telkusta nimenomaan vähän sillä silmällä...vink, vink:

Big Brother (ylläri)
Dance Suomi
Diili
Kadonneen jäljillä (sekä Suomi että USA)
Kuorosota
Salatut elämät (ylläri)
Tanssii Tähtien Kanssa
Tartu Mikkiin

Mutta, mutta...edes jotain tuli nyt sitten teistä ehkäpä vähän yllättäenkin kirjoiteltua, enivei kieltämäti vaihtelu virkisti oikein mukavasti tällä kertaa...kyl, kyl. Mut hey, palaillaan tosiaan varsinaisen blogi-kirjoittelun merkeissä sitte taas jossakin vaiheessa, jotenka...adiós amigos! ;-D

P.s.

Alla tsibale, jonka Sex And The City -nelikko vetää karaokena Sex And The City 2 -leffassa, enjoy! ;-)

Huuuh...

...eilispäivän puolella tuli nyt sitte kuluneeksi tasan vuosi siittä hetkestä, kun edellisen kerran julkaisin blogi-tekstin just tässä blogissa...kyl & kyl. But...let's start finally & properly...

Eeelikkäs...tuntuu nimittäin todella, todella mahtavalta palata viimein oikein kunnolla takasin "luovan blogi-kirjoittelun" pariin, tooodellaki, sillä vähintäänkin tämä on todellakin sitä, mitä ihan aikuisten oikeasti todella tykkään tehä, ja ees silloin tällöin, ihan ehottomasti. Mut joka tapauksessa...noh...viime viikko oli kaikenkaikkiaan meikätytölle yllättävänki raskas, jopa niin raskas, että muutoksia oli todellakin tehtävä & tapahduttava, ennen kuin todella kykenin pääsemään oikein kunnolla eteenpäin, näin on. Niin, ja eräällä tavalla kaavoihin kangistuminen oli itte asiassa jo suht pitkällä aikavälillä onnistunut pikku hiljaa tekemään mielestäni ehkä vähän liiankin mustan, enkä pitänyt sellaisesta meiningistä (enää) oikeastaan ollenkaan. Mutta...nyt on onneksi lopultakin ihan toinen ääni kellossa, enkä oikeestaan ees muista, milloin edellisen kerran olisin ollut näin, näin onnellinen yksilö...huoh...nimenomaan. Eli voisin siis sanoa päässeeni viimein irti sellaisesta, jossa ei lopulta ollut (enää) päätä saatika häntääkään...huoh...niinpä. Mutta & mutta...eikun etiäpäin...

Sitten...onnellisuudesta...no mitäpä siitä...okey, eli uskallan siis kyllä myöntää olevani tooosi onnellinen immeinen juuri tällä hetkellä, mutta...jos alan korostaa onnellisuuttani ihan liiaksi asti, ja vieläpä ihan liian usein, niin minua tullaan kyllä aivan varmasti jossakin vaiheessa näpäyttään siittä ainaki jollaki tapaa...kyllä & kyllä...sillä olen kokenut jo niin, niin monesti sen, että ihan yht'äkkiä oikeastaan ihan kaikki tuntuu todella, todella täydelliseltä, ja aivan hetkessä muutut todella kukoistavaksi yksilöksi, kunnes...ei menekään lopulta kovinkaan kauan, kun tulee ihan täysin yllättäen se tilanne, jonka aikana muutut aikasta nopeassa tahdissa todella onnellisesta ihmislapsesta todella onnettomaksi sellaiseksi...precis...etkä edes välttämättä kykene hallitsemaan tilannetta niin millään lailla, mutta...kuin ihmeen kaupalla saat itsesi sittenkin lopulta ees jotenkin takaisin henkisesti elävien kirjoihin...huoh...niinpä. Enivei...tuo kaikki saattaa "kuulostaa" ainakin jollakin tapaa eräänlaiselta oravanpyörältä, ja varsin sekavalta sellaiselta, mutta sellaista ainakin oma elämäni tuntuu aikasta useinkin olevan, eikä sille (ole) todellakaan voi(nut) juuri yhtikäs mitään, mutta...toisaalta taas olen jo tottunut tuohon kaikkeen vuosien saatossa, ja se mikä ei tosiaan tapa, vain vahvistaa, niinhän se on.

Ja vielä lopuksi: tuntuu äärimmäisen ihanalta & mahtavaltakin, kun oman lauluäänensä voi viimein todella kuulla soivan ihan liian synkän & pitkänkin ajanjakson jälkeen oikein kunnolla, ehottomasti. ;-D



P.s.

Paljastus: olen aina rakastanut pienimuotoista yösyöpöttelyä...hehehe...yammyyam.

"Mietintämyssyä" vain hiukan päässäni pidellen...

Kai sitä taas voisi kirjoitella vaihteeksi tänne edes jotakin, vaikkei tässä nyt mitään ihmeellistä oikeastaan ole päässyt tapahtumaan parina viime viikkona. Eilen olikin sitten kerrankin kunnon sadekeli, kai se vaihtelu säänkin puolesta virkistää välillä edes joskus, sillä ihan jokapäiväistä ei ainakaan näillä seuduilla sade yllättäen ollut nyt heinäkuun aikana...ellei sitten muistini tee minulle täydellisiä tepposia, sillä päivät ovat menneet yllättävänkin nopeassa tahdissa, siltä ainakin minusta tuntuu. Onneksi sentään ainakin ekana The Tall Ships' Races -päivänä (23.7.2009) aurinko porotti ihan kiitettävän lämpimästi, vaikka omaksi harmikseni tietysti onnistuin polttamaan hiukan nahkaani. Tuli sitten samaisessa tapahtumassa piipahdettuani räpsittyä aika runsaastikin mm. juuri purjealus-kuvia, jotka löytyvät niin halutessanne täältä. Enjoy!



Mutta, mutta...äitini sitten käväisi eilispäivän puolella niissä häissä, joihin ei esim. minua saatika systeriäni kutsuttu ollenkaan. Ja sain kuulla vasta ihan äskettäin sen, että itselleni tosi läheinen sukulainen, joka on mm. morsiamen isosiskon kummisetä, jätettiin aika suureksikin yllätyksekseni täysin kutsumatta serkkutyttöni häihin. On vissiin edelleenkin jotain ikivanhoja kaunoja vielä ilmassa, mikä kuulostaa kyllä kieltämättä todella naurettavalta. Senkin kai voinen jo tässä vaiheessa paljastaa, että muistelen sulhasen vanhempien kustantaneen häät ihan kokonaan, joten on siis varsin helppoa arvata, kenellä luulisi olleen huomattavasti enemmän sananvaltaa häävieraiden suhteen, joten en millään voi uskoa sitä, että kaikki olisi johtunut yksinomaan pelkästään häämenún ilmeisesti sitten varsin hienostuneesta laadusta. No, nytpähän sitten tiedän, ketä tyyppejä en ainakaan mahdollisesti kutsu omiin häihini, mikäli semmoisia tulen ehkä sitten joskus järjestämään, mene ja tiedä. Sillä minähän en tunnetusti unohda, en taatusti. Mutta vaikka eräät taplaavatkin omalla tyylillään, aion vielä näyttää heille, että kyllä minäkin niin osaan tehdä. Odottakoon vaan. Ja lähdetään nyt vaikkapa siitä, että tuon esille pari kuvaa itse hääkutsusta, ja vieläpä kieltämättä tosi hienosta sellaisesta, tosin en tuo kuvien kautta esille ihan kaikkea, sillä on minulla sentään vielä ainakin sen verran itsekunnioitusta jäljellä, etten sorru ihan kaikkiin "lapsellisuuksiin"...hehe.



Pikkulikkana sitä tuli katseltua ties minkälaisia filmejä, sillä minua ei koskaan kielletty katsomasta yhtään mitään. Kaikki siis tuli tsekattua vain ja ainoastaan täysin omalla vastuulla. Eli kauhunpätkiä tuli myös katseltua ainakin jonkin verran, ja se oli oikeastaan lähinnä semmoista itsekidutusta, sillä useimmiten halusin peittää silmäni jollain siinä vaiheessa, kun tuli ihan kaamea kohtaus tv-ruutuun.*naurua* Enivei...tässä pikku lista leffoista, joita muun muassa tuli luukutettua pienenä melkoisen paljon niihin yhtään kyllästymättä. Ja kyllähän noita tulee tietysti joskus katottua yhä edelleenkin, kuinkas muutenkaan.

Hei, kuka puhuu? -filkat
The Karate Kid -leffat
Kaunotar ja Kulkuri
Maija Poppanen (suomenk. tekstityksellä)
Nunnia ja konnia -elokuvat
Pretty Woman
What's Love Got To Do With It (Tina Turnerin elämäkerta-pläjäys)

Syvä huokaus...tuntuu ihan siltä, kuin ainakin oma elämä olisi lähes yksinomaan täynnään extremeä, ainakin useimmiten jostain puskee esiin sellaisia juttuja, joita ei koskaan odottaisi edes tapahtuvan. Jotenka...mitä siis itse vastaisin seuraavaan kysymykseen: "mikä on elämän tarkoitus?" Vastaisin juuri tällä tavalla: "elämä itse niin ylä- kuin alamäkineenkin, näin kokemuksen äärimmäisen syvällä rintaäänellä." ;-)

Ja vielä lisäksi...

Miksiköhän sitä tuli oikein hörähdettyä juuri tälle nettiartikkelille aina otsikkoa myöten? Who really knows.

Tango what?

Aina Tangomarkkinat -tapahtuman lähestyessä tulee väkisinkin miettineeksi, mikä oikein saa monet ihmiset vuodesta toiseen juuri tangoja lauleskelemaan. Itse tapahtuma on sentään kokenut vuosien saatossa jonkinasteisen arvonalennuksen, ja voi olla, että se johtuu nimenomaan siitä, että tässä maassa iskelmälaulajia on ennestään jo aivan riittämiin. Siksi olisikin paljon parempi, että jatkossa tangolauluskaba pidettäisiin joka toinen vuosi entiseen tapaan sen sijaan, että valittaisiin joka vuosi vain yksi "se todellinen voittaja". Ja vielä sekin, että tästä vuodesta lähtien miehet ja naiset mittelevät tangolaulamisen paremmuudesta toisiaan vastaan, tuntuu pakostakin todella epäreilulta. Joka tapauksessa tulen takuuvarmasti yllättymään, jos tangolauluskaban voiton vie tällä kertaa lopulta nainen, sillä on aivan turhaa edes lähteä vertailemaan mies- ja naisosanottajien laulutaitoja keskenään. Että se siitä miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta sitten, siis nyt yksistään tangolauluskabasta puhuttaessa. Uskon silti vakaasti, että juuri tämän vuoden Tangomarkkinoiden jälkipyykki on sitä luokkaa, että "uusille" muutoksille saattaa olla ehkä sittenkin aihetta. Se sitten nähdään.

Heal The World
Make It A Better Place
For You And For Me
And The Entire Human Race
There Are People Dying
If You Care Enough
For The Living
Make A Better Place
For You And For Me...

Muun muassa nuo ylläolevat sanat kaikuivat halki salin, jossa Michael Jacksonin parin päivän takaista ja ultimaattisen kaunista muistotilaisuutta pidettiin. Muistotilaisuuden lopussa yhteislauluina esitettyjen We Are The World- ja Heal The World -biisien jälkeen tuli väistämättä se tunne, muistojen kirjoihin jääneen, toteutumattoman Lontoon konserttisarjan nimeä lainaten, että This Is It. Enää ei noita kahta todellista hengennostatusbiisiä tulla koskaan itse popin kuninkaan tulkitsemana kuulemaan. Todella surullista, mutta totta. Harvinaisen koskettavassa muistotilaisuudessa, josta kuitenkin ennätin nähdä digikanavan kautta noin puolet, ehdottomasti se koskettavin hetki oli Jackon Paris-tyttären lausumat, itkun täyttämät muistosanat todella rakkaalle isälleen vain hieman ennen kuin popin kuninkaan kullattu arkku kannettiin esiintymislavan edestä pois. Siinä tilanteessa sitä vain itsekin alkoi vetistelemään aivan täysin. Oli muistotilaisuudessa myös eräs toinenkin hetki, joka sai itseni liikuttuneeksi, sillä viimeistään muistotilaisuuden myötä kenellekään ei jäänyt epäselväksi se, mikä oli Jackon ehdoton lempibiisi.

Smile though your heart is aching
Smile even though its breaking
When there are clouds in the sky, you'll get by
If you smile through your fear and sorrow
Smile and maybe tomorrow
You'll see the sun come shining through for you...

Muun muassa Nat King Colen levyttämä Smile -biisihän se oli (alkujaan Chaplin-elokuvasta Nykyaika), muistotilaisuudessa sen esitti tällä kertaa todella upeasti yksi Jackon veljistä. Ja se syy, minkä vuoksi erityisesti juuri tuo kipale minua kosketti, on, että juuri samainen biisi oli erittäin tärkeä osa omaa lapsuuttani. Nimittäin Smile -kappaleen suomenkielinen versio, Hymy (taitaapi olla ainakin isäni yhden vanhan suosikkiartistin levyttämä), oli ensimmäisiä, jotka saivat minut rohkeasti tarttumaan mikin varteen. Mutta palatakseni vielä hiukan takaisin popin kuninkaaseen, sitä Jacko varmasti halusikin, että kaikki ihmiset jaksaisivat hymyillä vaikeuksienkin keskellä. Ainakin itse uskon niin, ehdottomasti.

Ja vielä kerta kielon päälle...rest in peace, Jacko. Moonwalk jatkukoon...

Mutta, mutta...onko minulla siis mennyt usko tangoon ihan kokonaan? Heh...no ei toki, sillä itsekin osaan kyllä nimetä biisin, joka on eräällä tavalla suosikkitangoni. Ja pyynnöstä sai jopa sekin kappale minut tarttumaan mikkiin jokunen vuosi sitten (kyllä, olen laulanut karaokena tangoakin...mikä paljastus!). Sääli vain, että erittäin kaunista Pieni sydän -tangoa ei ole viime vuosina juurikaan kuultu tangolauluskabassa, ties koska onkaan viimeksi nostettu lautaselle. Joka tapauksessa tänään siis näemme, ketkä ovatkaan mukana lauantaisessa Tangomarkkinat -finaalissa. Odotan todellakin innolla ja suurella mielenkiinnolla.*hymyilyä*

Ja arvasin oikein...viime yönä näillä seuduilla sitten ukkosti. ;-)

Ja vielä lisäksi...

Nettiartikkeli-satoa viime tiistailta:

1. Tämän nettiartikkelin otsikko sai minut hörähtämään jostain kumman syystä.

2. Ja tämän nettiartikkelin ansiosta sain myös toisetkin päivän naurut.