...viime viikkona saanut mahdollisuuden tehdä eräänlaisen tutkimusretken paikkaan, jossa valtaosa siellä liikuskelevista yksilöistä on ainakin käsittääkseni aikasta vaikeistakin oloista alkujaan lähtöisin. Silti ihan kaikki kykenevät olemaan vähintäänkin ihan riittävän hyvissä väleissä keskenään, ja mikä hienointa, myös puhaltamaan yhteen hiileen, mikä johtunee ainakin uskoakseni siitä, että oikeastaan ihan mitkä tahansa tehtävät lopulta voittavat ankeat olot lähes täysin, tismalleen.
Mutta mitä tulee sitten yksilöihin itseensä, niin toisia olen oppinut tuntemaan enemmän, toisia taas tietysti ainakin vähän vähemmän. Yksi ainakin itselleni läheisimmistä on naishenkilö, jonka keskimmäinen tytär sairastaa leukemiaa, mutta onneksi tyttö on kuitenkin jo tervehtymään päin...huoh. Joka tapauksessa sitä tulee/tuli ihan tosissaan miettineeksi, että jos joskus saisi yhdenkin lapsen, niin miten oikein suhtautuisikaan siihen, mikäli hän oikeastaan aivan yht'äkkiä sairastuisikin ihan äärimmäisen vakavasti...huoh. Äsken mainitsemani naishenkilö on kuitenkin ainakin itse sitä sorttia, että periksi ei anneta, vaikka mikä ihan tosissaan olisi. Ihan äärimmäisen upea asenne, ihan ehdottomasti, otan ainakin itse hänestä aivan taatusti oppia, ihan ehdottomasti & todellakin.
Kyllä se vaan niin on, että ainakin omat ongelmani ovat loppujen lopuksi aikasta pienensorttisia tämän äsken mainitsemani naishenkilön ongelmien rinnalla, todellakin. Niin, ja tottakai ovat monen muunkin kuin vain&ainoastaan hänen ongelmiensa, niinpä...huoh. Mutta ei kenenkään pidä siitäkään huolimatta periksi antaman, nimenomaan. :-)
P.s.
Yksi ihan ehdottomista Céline-suosikkikipaleistani niin laulajattaren A New Day Has Come- kuin One Heart -platallakin. :-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Magical Voice :)
Yes, she has...surprise. :-)
Lähetä kommentti