...heittää juuri tässä kohtaa ilmaan (ihan täysin omaa käsialaani olevan) runon, jonka aikoinaan - eli reilu pari vuotta sitten - halusin omistaa erityisesti niille, jotka jo edesmenneen Åke Lindmanin tavoin kunnioittavat ja rakastavat merta.
Sen nyt silmistäs' vain nään
Meren tyyneys tää
Et tunne ikävää
Ei kutsu maa
Veri vetää rantaan
Ja naulankantaan
Osuu kumpaisenkin tie
Sinä rakas ystäväin
Kätes' mun kädessäin
Hyvä olla on näin
Muun muassa Myrskyluodon Maija -kipaleen alkupään tahdeista innoituksensa saaneen runon julkaisin alunperin täällä (Belle'n arkisto). :-)
P.s.
Kaikkea sitä...heh. :-)
P.P.s.
Haaveiletko puuhun muuttamisesta? Tässä käytännöllisiä vinkkejä (Voice.fi) ...vaihteeksi jotain ihan täysin erilaista...heh. :-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti