Esittelyvuorossa on tällä kertaa Titanic-tunnarin tavoin monituisesti palkittu (duetto)kipale, joka erityisesti Célinelle oli varsin kykeneväinen ilmestyessään & ulostullessaan antamaan oikein kunnon musauniversumisysäyksen.
Kaikkien aikojen suosikkianimaatiostani (yllätys, yllätys) alkujaan esiin pompannut kipale oli sittemmin (luonnollisestikin) myös Dionin omaa nimeä kantavan pitkäsoiton (joka btw sekin meni äskettäin täyttämään pyöreitä) ensisingle.
&&&
Ja mikäli laulantani teistä soundaa kummassakin pätkässä jotenkin oudolta, se johtuu ennen kaikkea siitä, että olin eilen äänitysten aikaan yllättävänkin iloisella päällä, ja varsin, varsin monituisesta syystä.
:-D :-D :-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti