Koen olevani onnekas, kun olen tähänastisen elämäni aikana saanut mahdollisuuden työskennellä mm. niin asiakaspalvelun, lasten kuin musankin parissa. Ja kaikki se kritiikki, jonka tähän mennessä olen työelämässä saanut, on lähinnä liittynyt aivan muihin kuin työasioihin (ajoittainen myöhästely on itse asiassa eräänlainen sukuvika, ei sille ole oikeastaan vaan voinut niin yhtään mitään...huoh). Kaikki vähätkin puutteeni (työelämässä) olen kuitenkin kyennyt kompensoimaan, en ainoastaan korkean työmoraalini, vaan myös suht avoimen, iloisen & valoisan persoonani avulla. Ennen kaikkea olen ihminen, johon on aina&iankaikkisesti voinut luottaa, niin työ- kuin yksityiselämänkin suhteen. Minulle selkeästi uskalletaan uskoutua, ja sen ansiosta olen itsekin uskaltanut tehdä samoin.
Kun aloitin nykyisessä työpaikassani, en luonnollisesti kovinkaan paljon tiennyt, mitä tuleman pitää...itse asiassa minun ei ollut edes tarkoitus päätyä huolehtimaan nykyisestä pestistäni, mutta ihan riittävän onnettomien sattumusten siivittämänä niin lopulta vain kävi. Mutta, mutta...oltuani nyt yli puoli vuotta paikallisessa kierrätyskeskuksessa...millainen ihmisyksilö minusta onkaan oikein tullut viimeisen puolen vuoden aikana...huh. Jok'ikinen työ, jonka parissa olen elämäni aikana siis ollut, on aina tavalla tai toisella onnistunut (henkisesti) kasvattamaan minua, mutta työ kierrätyskeskuksessa on onnistunut ainakin jollakin tapaa kasvattamaan myös jopa maailmankuvaani, ja vieläpä huomattavasti positiivisempaan suuntaan...olla todellakin ihan äärimmäisen tyytyväinen itseeni.
Ja uskokaa tai älkää...kierrätyskeskus taitaa ihan aikuisten oikeasti olla ensimmäinen (työ)paikka, jossa minun ei ole vielä kertaakaan tarvinnut pyydellä anteeksi läsnä- saatika olemassaoloani (siis kuvainnollisessa mielessä)...tuntuu jotenkin aivan uskomattomalta...huoh.
Ja vielä...
Koska minulla on huomenna syystäkin vapaapäivä, oli siis vietävä jo tänään tuo yllä oleva työpaikkani taukotilaan muita(kin kuin vain minua) varten "kahvileiväksi" (tosin en itse töissä juo kahvia ollenkaan...yllätys, yllätys...heh)...nam.
And by the way...
Kun työpaikallani astun oikeastaan tilaan kuin tilaan, ihmiset saattavat jopa hetkessä muuttua hämmästyttävänkin hyväntuulisiksi...tuota on ihan aikuisten oikeasti tapahtunut yllättävänkin usein viime aikoina...what is going on here?!?...heh&huoh.
:-D :-D :-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti