Elämäni ihkaeka festaripäivä (tai oikeammin festari-ilta) tasapainoili aikasta kirkkaastikin oikein todellisen taivaan (eli musiikin) ja oikein todellisen helvetin (eli kaikenmoisten vastoinkäymisten) välillä. Lopulta taivas kuitenkin vei onneksi sen kaikkein pisimmän korren, ja siitä kiitos kuuluu luonnollisestikin näkemilleni aivan mahtaville artisteille. Joten KIITOS teille! Woohoo!!!
Ja vielä...
Tämän lopulta peräti neliosaiseksi kasvaneen Ruisrock-pläjäykseni saa ihan ehdottomasti kunnian aloittaa ikisuosikkini PMMP, jonka keikkaa odotin aivan erityisellä innolla, sillä... Vuosia ennätin tulla tahtoneeksi nähä heijät ees jossain livenä, mutta jostain syystä vasta nyt Ruissin kohalla sain viimein nostettua härkää sarvista ja peffani penkistä ainakin nyt heidän vuokseen. Jepsis.
Ja vielä lopuksi...
Nauttikaa festaritunnelmasta!
Ja vielä...
Tämän lopulta peräti neliosaiseksi kasvaneen Ruisrock-pläjäykseni saa ihan ehdottomasti kunnian aloittaa ikisuosikkini PMMP, jonka keikkaa odotin aivan erityisellä innolla, sillä... Vuosia ennätin tulla tahtoneeksi nähä heijät ees jossain livenä, mutta jostain syystä vasta nyt Ruissin kohalla sain viimein nostettua härkää sarvista ja peffani penkistä ainakin nyt heidän vuokseen. Jepsis.
Ja vielä lopuksi...
Nauttikaa festaritunnelmasta!
:-D :-D :-D
1 kommentti:
PMMP oli kyllä niin helvetin nättiä nähdä vaikka tokassa rivissä oleminen oli vähän huono idea ku pelästyin joka kerta niitä tuli juttuja ja räjähdyksiä. :D
Lähetä kommentti