Miten kummassa olen jo usean vuoden ajan pystynyt sietämään ihmistä, joka aivan täysin tahtomattani kykenee nöyryyttämään minua julkisesti kerta toisensa jälkeen?!? Ainakin olen edes yrittänyt kaikesta huolimatta luottaa häneen, mutta yhä (julkisesti) nöyryyttäminen vain jatkuu. Jotenkin sitä on vain jaksanut edes jollakin tapaa ohittaa kaikki aiemmat nöyryytykset, olen kuitenkin lopulta sen verran kova luu, mutta tämä vähintäänkin kolmas nöyryyttäminen onkin/olikin sitten sitä luokkaa, ettei oikeastaan muu auttanut kuin vain avautua, alkoi ihan tosissaan tuntua niin, niin järjettömän pahalta.
Tänään talsiessani töistä kaupan kautta kotiin en todella pystynyt ainakaan hetkeen kunnolla hengittämään, kun välillä itkien mietin, mitä olen oikein tehnyt väärin. Joudunko kenties kärsimään (nykyisen) työni vuoksi, vaikka minun on ihan tosissaan käytävä töissä?!?...se kieltämättä olisikin oikein kiva tietää. Noh...joka tapauksessa en kertakaikkiaan jaksa tätä kaikkea enää, ainakaan roolini vankina olemista, voimani todellakin ovat aikamoisen lopussa. Mutta...uskon silti pääseväni viimeisillä voimillani pakoon, ja vieläpä ihan kaikesta mahdollisesta.
Miten sittenkin saatoin olla niin, niin sokea&idiootti?!?...enivei olen ihan äärimmäisen pahoillani, aidosti. :'-/
Ja vielä...
Paljastus: sain viime yönä tietää, että vastikään äidiksi tulleen serkkutyttöni isosisko odottaa esikoistaan, joten ei tämä päivä onneksi sentään ihan täysin persiilleen kuitenkaan mennyt...Saaran&Siirin tänään aamupäivällä hajottamasta kännylaturistanikin huolimatta (tulin kyllä hankkineeksi uuden hajotetun tilalle)...huoh. :'-)
P.s.
Kysymys: mikä on Evanescencen tämän kuun lopussa ulostulevan "kakkossinglen" nimi? :-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti