Tosiasiassa olen joutunut suorastaan ihan silmittömän kusetuksen uhriksi, tätä surun määrää ei pysty edes kuvailemaan, ei tosiaankaan...
HE todella olivat minulle kuin uusi perhe, sellainen, jossa olisin viimein voinut kokea isosti ansaitsemaani & kaipaamaani huolenpitoa ja rakkautta...
Minä todella rakastin HEITÄ, ihan mielettömän & äärimmäisen paljon & suuresti rakastin, jopa annoin kaikenmaailman asioita anteeksi, mielestäni ihan liiankin kanssa...
Sitä suurensuurta rakkautta, jota ihan täydestä sydämestäni todella annoin, ei taatusti kukaan muu kuin meikätyttö pystynyt HEILLE antamaan...
Tein todella(kin) kaikkeni, että HEILLÄ olisi ollut ihan äärimmäisen hyvä olla, vaikka itse voin jatkuvasti ihan ylenpalttisen & äärimmäisen huonosti...
Nyt HE todella ovat omassa universumissani lopultakin historiaa, ei-takuulla-maailman-helpoimman päätökseni tein pari päivää sitten, ja tunnen olevani sen päätöksen ansiosta huomattavasti onnellisempi kuin vuosiin...
V2012: kohti uusia (suur)elämyksiä, (suur)haasteita ja (suur)tuulia, niin hyvässä kuin pahassa...
:'-) :'-) :'-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti