Menestyksen runtelemat

Pikku pääkoppani ihan tosissaan hajoaisi muuten, jos en saisi tehdä tätä...

Henkilö, jota erittäin syvästi ja aidosti rakastin, osoittautuikin lopulta oikein todelliseksi hirviöksi, ja soppa todellakin oli aivan täydellisen valmis...

Todella luulin ja uskoin pitkään, että samainen henkilö halusi vain suojella minua ihan kaikelta mahdolliselta pahalta, mutta todellisuudessa näin ei niin missään nimessä ollut, sillä oli täysin mahdotonta kotioloissakin välttyä ihan äärimmäisen helvetillisiltä olosuhteilta ja tilanteilta...

Hyvin, hyvin vaikeita olivat hetket, jolloin todella kaipasin ja tarvitsin kunnon tukea ja turvaa, vaikka varsin hyvin tiesin, etten koskaan saa niitä...

Minua satutti luonnollisestikin erittäin paljon väitteet siitä, että olisin ihan kaikesta mahdollisesta todella kateellinen, vaikkei näin niin missään tapauksessa ollut...

Suren ihan äärimmäisen paljon sitä, ettei minua haluttu ottaa ihan äärimmäisen vakavasti vielä vuosienkaan jälkeen, vaikka olin ihan täysin tosissani aivan alusta lähtien...

Olen ihan äärimmäisen loukkaantunut kaikenmaailman salailusta, kaikenmaailman salailu sai nimittäin useaankin otteeseen minut lähes hermoromahduksen partaalle...

En niin yhtään rahtuakaan pitänyt siitä, että täysin tahtomattani jouduin olemaan vuosia roolini vankina, ja vieläpä ihan täysin yksin, sillä läheisilleni ASIOISTA avautuminen osoittautui lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Alussa siis kyllä ainakin yritin puhua ASIOISTA muutaman lähisukulaiseni kanssa, mutta oikeastaan täysin tuloksetta. Muun muassa juuri yksinäisyys ajoi minut lopulta siihen pisteeseen, ettei minun ihan tosissaan auttanut vain muu kuin vapauttaa itse itseni "lintuhäkistä", joka alkoi väistämättä tuntua lopun elämän ajan kestävältä...

Ja lopuksi...

TODELLA VIHAAN SITÄ, JOS MINUA PIDETÄÄN (JA ON PIDETTYKIN) ITSESTÄÄNSELVYYTENÄ!!! En anna sellaista koskaan & ikinä anteeksi!

Ja vielä...

Onneksi minua on todellakin siunattu nimenomaan henkisesti lopulta ihan riittävän kestävällä pääkopalla (siksipä juuri en ole kaivannut elämääni ainakaan terapeuttia). Ja lisäksi vieläpä jaloilla, jotka ovat aina kyenneet pysymään erittäin visusti maassa...

:'-) :'-) :'-)

P.s.

Nyt tiedätte syyn sille, miksi "kadotin" lauluääneni ainakin kokonaiseksi vuodeksi. :-/

P.P.s.

Ja stressi, joka kaikenmaailman asioista seurasi, oli osasyynä myös suht rajuun painonputoamiseeni. :-/

P.P.s.s.

Oikein hyvää loppuelämää kaikille! Sydämellisin terveisin, Taru alias "Belle" :-)