To-aamuna valmistautuessani koira-kissaklinikalle suuntaamiseen minua liikutti aivan valtavasti se, kuinka iloinen & reipas "Tikru" vielä niinä hetkinä todella oli vakavasta sydänsairaudestaan huolimatta...huoh. Siksipä juuri meikätytössä alkoikin herätä pieni toivonkipinä pennun selviämisestä vielä siinäkin vaiheessa, kun kissan kanssa klinikalle vihdoin&viimein pääsin.
Myöhemmin iltapäivällä sain klinikalta kuitenkin sensorttisen puhelinsoiton (olin siis sillä hetkellä täällä kotona tarkoituksenani hakea "Tikru" klinikalta sitten illemmalla), että tiesin välittömästi, ettei mitään todella ollut enää tehtävissä "Tikrun" hengen säilyttämiseksi, nimittäin pennun sydänvika osoittautui äärimmäisen suureksi suruksemme hyvin harvinaiseksi, joten...huoh, pennun hakureissusta tulikin sitten lopulta hänen hyvästelyreissunsa, jonne lähdin...kyllä, kyllä...ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni, vaikka muuta toivoinkin, ja vieläpä varsin hyvästä syystä.
Noh...eli koska en yksinkertaisesti vain pystynyt viemään hyvästelyä halailua, paijailua ja suukottelua pidemmälle, ja nimenomaan siitä syystä, että Sissi-kissani poismenosta oli kulunut vasta ihan liian vähän aikaa, minun ei auttanut muu kuin vain lähteä klinikalta tavallaan kesken kaiken pois...huoh. Mutta onneksi klinikalla oli sentään edes joku "Tikrua" edes jotenkin hyvästelemässä, vaikka ihan hirmuisen raskas pesti se kaikenkaikkinensa minulle olikin.
Tossu Tiikerin tuhkat tullaan aikanaan sirottelemaan hänen "isosiskonsa" Sissin haudalle "Tikrun" omistajan, eli luonnollisestikin äitini toiveesta.
Tyyntyy meri
Vaihtuu sää
Reippaan pienen sydän
Murtuu myös jää
Henkiin sait valon
Kauniin tään
Valo saa näyttää tien
Enää en pelkää
Lepää rauhassa, iloinen Hra Kiilusilmä & reipas The Pienisuurimies. :'-)
P.s.
Viimeinen kuva "Tikrusta" (näpätty 21.2.2011)...hehe. :-P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti