Elämää menetyksen...

...jälkeen...jooh, elikkäs oikein hyvin on kaikki tähän asti mennyt, kaikesta huolimatta, uskokaa pois. Ja ihan suoraan sanottuna...huoh, en voinut ollenkaan sietää sitä yletöntä hössöttämistä, jota näissä olosuhteissa nimenomaan minun kohdallani valitettavasti onnistuttiin Tossu Tiikerin poismenon myötä ihan riittävästi "harrastamaan"...kyllä, kyllä. Ja kaikki siis oikeastaan "ihan vain" sen takia, että jouduin ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni suorittamaan ihan äärimmäisen raskaan tehtävän...huoh. Onneksi kuitenkin päätin pistää stopin kaikelle sille häsläämiselle oikeastaan jo ihan heti alkuunsa, sillä olisin ihan aikuisten oikeasti pian ollut oikein todellisen hermoromahduksen partaalla, mikäli en olisi mennyt ollenkaan niin tekemään...huoh.

Eli kuten voinette havaita, minulla on aivan omat keinoni selvitä kaikenmaailman koettelemuksista, eli aivan...kukin tavallaan siis, nimenomaan. No...yksi merkittävimmistä selviytymiskeinoista ainakin omalla kohdallani on ilman muuta (ollut) kirjoittaminen, kuinkas muutenkaan, mutta...lisäksi on - viime viikon tapahtumia siis koskien - kiittäminen myös erästä hyvin läheistä ystävääni, joka onneksi välittömästi todella jaksoi kuunnella minua & minun varsin raskaita aatoksiani koko menosta&meiningistä, eli iso KIITOS koko sydämeni pohjasta, miss ya lot...huoh.

Veikkasin, että Emmojen & Oscareiden muodostaman oikein todellisen superviikonlopun myötä - viime maanantaina vihdoin julkaistusta Lady GaGan Born This Way -musavideosta nyt puhumattakaan - tulen olemaan ihan kuin uusi ihminen, ja melkoisen rankoista tapahtumista huolimatta aika hyvin se paikkansa todella pitääpi, sillä olen ollut jo vuosikausia aivan hillitön kaikensorttisten palkintogaalojen fanittaja, joten melkoisia piristysruiskeitahan molemmat gaalat ainakin itselleni lopulta olivat...huh. Ja...huoh, aikasta isokin yllätys itselleni oli nimenomaan se, ettei minua nukuttanut Oscareiden aikana oikeastaan ollenkaan, toisin kuin esim. vuosi sitten ulostulleen Oscar -gaalan aikana, mutta ehkäpä sitten fiilis tällä kertaa vain oli huomattavasti paremmin katossa kuin viime vuonna...heh&huoh, että sillä viisiin.

Tota, tota...lisättäköön tähän loppuun nyt sitten pari linkkiä kahteen aivan mahtivideoon, molemmat vähintäänkin oman pikku pääkoppani sisällä naurattivat ihan riittävänpuoleisesti, enivei vassokuu vuan...hehe.

Isä sai hylkäyskirjeen, josta vauva tykkää (IS)
&
Löhöävä kollikissa näyttää peukkua - katso video (IS)

:-P :-P :-P

P.s.



Haluaisin joskus edes kerran kokeilla karaokena, oikeasti. :-)